Vesistöt

Järvet ja lammet

Sisämaan pinta-alasta liki 10 % on vesistöjä. Luopioisten aluetta olisi vaikea kuvitella ilman järviä. Vedet ovat täällä puhtaita mutta tummia, sillä teollisuutta on vähän eikä maatalouskaan ole kovin suuri kuormittaja. Vesien tummuus johtuu valuma-alueista. Suuri osa alueen järvistä saa vetensä metsistä ja suoalueilta. Maatalouden muutoksen myötä myös rannat ovat muuttuneet, koska enää niitä ei laidunneta eikä niitetä. Pieni mutakasvillisuus on harvinaistunut ja vesialuetta täyttävä upos- sekä pintakasvillisuus ovat lisääntyneet.

Pirttilahti iltavalaistuksessa Padankoskella.

Suurimpia järviä

Muutamia järvikasveja, jotka ovat järvien veden laadun ja rantojen tilan muuttuessa

Runsas metsämaan (1/4) ja soiden (3/4) humus samentaa ja pimentää vettä aiheuttaen kasvillisuuden muutoksia. Suuri vaikuttaja on ollut myös viimeisten vuosikymmenien rantarakentaminen. Alueen rannat ovat tällä hetkellä hyvin tehokkaassa käytössä. Pienempi ja alkuperäinen kasvillisuus on joutunut silloin väistymään. Tilalle on tullut suurempaa, näyttävää kasvillisuutta sekä rikkakasveja.

Pieni syksyinen vesiputous. Paikka tuntematon.

Joet ja purot

Järvi-Suomen alueella joet ovat yleensä lyhyitä eri järviä yhdistäviä vesimuotoja. Niiden virtausnopeus on vähäinen ja niiden vesimäärään vaikuttaa eniten sadeveden määrä. Purot lähtevät monesti pienistä lampareista tai soista ja mutkittelevat metsä- tai peltomaitten poikki suurempiin järviin. Monet metsäpurot kuivuvat kesän kuivana aikana, mutta ovat vuolaita ja kuohuavia kevättulvien aikaan.

Joitakin merkittäviä Luopioisten jokia ja puroja

Virtaavan veden kasvillisuutta

Joet ja purot eivät ole enää luonnontilassa, vaan monet niistä on ruopattu tai perattu kuljettamaan paremmin alueen vesiä eteenpäin. Tällöin niiden luontainen kasvillisuus on myös muuttunut. Muutos on kuitenkin tapahtunut pitkän ajan kuluessa eikä tällä hetkellä enää ole tarkkaa tietoa näiden vesiväylien alkuperäisestä kasvillisuudesta. Niiden harvojen jäljellä olevien luonnontilaisten purojen perusteella voitaisiin todeta ainakin jokileinikin ja purolitukan harvinaistuneen.

Lammikot ja lähteet

Sadeveden synnyttämät lätäköt ja lampareet ovat yleensä lyhytikäisiä. Alueelle niitä syntyy lähinnä soille ja rantojen mutahautoihin. Niissä on yleensä sellaiselle paikalla erikoistunut kasvillisuutensa, joka sinnittelee kuivan kauden yli. Monesti tällaiset lampareet peittyvät mutaluikan, pullosaran, leveälehtiosmankäämin tai järvikortteen alle. Näiden paikkojen harvinaisempia kasveja ovat vesikuusi, pikkupalpakko ja ojaleinikki. Pinnalla kelluvat usein pikkulimaska ja vesitähdet.

Lähde syntyy paikkaan, missä pohjavesi virtaa maan pinnalle tai vesistön pohjalle. Lähdevesi on yleensä syvältä tulevan pohjaveden lämpöistä ja muodostaa ympärilleen viilentävän mikroilmaston. Tästä hyötyvät monet vaateliaat kasvit. Lähteiden määrä alueella on 1900-luvulla romahtanut. Tähän ovat vaikuttaneet soiden ja metsien ojitukset, lähteiden muuttaminen vedenottopaikoiksi ja pohjavesien virtausmuutokset.

Luonnontilaisia lähteitä alueelta löytyy enää vähän. Yleensä ne ovat tihkupintoja tai yhden pienen silmäkkeen lähteitä. Luonnonlähteitä on vastaan tullut lähinnä jokien läheisyydessä tai järvenrannoilla. Lähteiden nykytila on maassamme laajalti selvittämättä.

Laulujoutsenia Padankosken Vähäjärven jäällä kevätmuuton aikaan.

Lähteisyyttä ilmentäviä kasveja alueella

Lähteiden harvinaisuuden näkee luettelosta, jossa on mukana alueella todella harvinaisia kasveja, kuten hirssisara, keltasara ja korpinurmikka. Myöskin siniheinä on hyvin vähälukuinen juuri lähteikkökasvina, rannaltahan sitä tapaa enmmänkin.