Header image
line decor
   ............info(at)luopioistenkasvisto.fi
line decor
 

Männyn-kellokukanruoste
(Coleosporium tussilaginis f. sp. campanulae-rapunculoides)

LC
  Lajisivulle Etusivulle Ohjeet ja selitteet Päivitys: 26.3.2020
 
 

Coleosporium campanulae

 

Coleosporium campanulae

 
 

Lajikuvaus

Kuvaus: Männyn-kellokukanruoste kuuluu kantasienten kaareen, ruostesienten luokkaan. Coleosporium-sukuun on perinteisesti luettu parikymmentä sienilajia, joiden ensimmäinen vaihe on männyllä ja muut vaiheet kellokasveilla, leinikkikasveilla, mykerökukkaisilla tai näivekasveilla. Männyn-kellokukanruoste kuitenkin nykyään luetaan kuuluvaksi muotona lajiin Coleosporium tussilaginis coll.

Sieni muodostaa isäntäkasvin lehtien alapinnalle loppukesällä runsaasti keltaisia kesäitiö- tai punakeltaisia talvi-itiöpesäkkeitä. Niitä voi olla myös kasvin varsissa ja lehtiruodeissa. Pesäkkeet ovat usein kehämäisesti, jolloin kehän keskellä on muita suurempi pesäke. Lehden yläpinta muuttuu samalta kohtaa kellertäväksi. Lehdet nuutuvat ja lopulta kuivuvat.

Helmi-itiöt kehittyvät männyllä (Pinus silvestris).

Levinneisyys: Ruostelaji on hyvin yleinen koko Suomessa, muodon levinneisyydestä en tiedä mitään varmaa.

Muuta: Lähes kosmopoliitti.

 

Sienen löytöpaikoista Luopioisissa

Esittelen ryhmälajin eri muodot erikseen, vaikka ulkonäöltään ja ominaisuuksisltaan ne ovatkin hyvin samanlaisia. Ainoa ero onkin isäntäkasvi. Suomalaiset nimet ovat vanhat eivätkä siksi enää viralliset.

Männyn-kellokukanruoste on melko yleinen piensieni Luopioisissa.

Luonnon kellokukat ovat alueella yleisiä hirvenkelloa lukuunottamatta. Koristekellot ovat villiytyneet joillakin paikoilla ja niitä on tavattu myös koristejäänteinä autiotalojen pihapiireistä.

Ruoste esiintyy yleensä runsaana keskikesästä alkaen, mutta ei joka vuosi. Yleisin se on ehkä kurjenkellolla, jolta olen löytänyt sen lähes joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kissankellolta olen löytänyt sen vain kerran. Koristekelloilta ruostetta on löytynyt satunnaisesti.

Kuvat on otettu villiytyneestä ukonkellokasvustosta Eurajoelta.
Helmi-itiövaihe männyllä (Coleosporium sp.) on kuvattu Padankoskella.

 
 

Isäntäkasvien muita piensieniä

Kellokukilla esiintyy myös kellokukankolohärmää (Golovinomyces orontii). Sitä on löydetty harvinaisena lähinnä vuohenkellolta.

Kissankellolla on oma ruosteensa (Puccinia campanulae), joka on hyvin harvinainen ja tavattu Suomesta vain muutaman kerran.

Metsämännyllä on useita muitakin yleisiä piensieniä:

mm. useita erilaisia ruosteita (Coleosporium tussilaginis, Cronartium flaccidum, Melampsora pinitorqua)
männynviivapalkosieni (Lophodermella sulcigena)
männynkaristesieni (Lophodermium pinastri)
männynlumikaristesieni (Phacidium infestans)

lisäksi erilaisia kääväkkäitä

Jotkut sienet ovat pahoja tuholaisia, kuten tervasrosotaudin aiheuttaja männyn-maitikanrosoruoste (Cronartium flaccidum).

 

Löydetyt isäntäkasvit

Suom. nimi Latin. nimi Luopioinen Sienen yleisyys
Kurjenkello Campanula persicifolia
X
Yleinen
Harakankello Campanula patula
X
Yleinen
Kissankello Campanula rotundifolia
X
Harvinainen
Ukonkello Campanula latifolia
X
Harvinainen
Peurankello Campanula glomerata
X
Harvinainen
Hirvenkello Campanula cervicaria
 
Varsankello Campanula trachelium
 
Vuohenkello Campanula rapunculoides
 
Metsämänty Pinus sylvestris
X
Melko yleinen
 
  Coleosporium sp.   Coleosporium sp.