Header image
line decor
   ............info(at)luopioistenkasvisto.fi
line decor
 
 
 
 
  Luopioisten     sammalet  
  Lajisivulle Etusivulle Ohjeet ja selitteet Päivitys: 14.12.2015
 

Sivustosta

Tämä sivusto on jatkoa Luopioisten putkilokasvistosivuille ja tehty pääasiassa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Silloin olen kuvannut lähes kaikki sivustolla olevat kuvat, kirjoitellut tekstit ja etsinyt löytöpaikat saamieni vinkkien perusteella. Suuri kiitos tästä kuuluu Ari Parnelalle, joka on kannustanut minua yhteisillä mielenkiintoisilla retkillä ja auttanut yhä uudelleen lajien määrittämisessä.

Tämä sivusto ei ole vielä valmis Luopioisten sammalkasvio. Kun kaikki erilaiset biotoopit on aikanaan koluttu, on löydetty varmasti useita uusia lajeja. Erilliset esittelysivut on tehty paitsi Luopioisista löydetyistä lajeista, niin myös muista mielenkiintoisista ja mahdollisesti täältä jatkossa löydettävistä lajeista. Oma arvioni Luopioisten sammallajien kokonaismäärästä liikkuu 400 lajin paikkeilla. Toinen asia onkin sitten se, löytyykö kiinnostusta penkoa kaikki paikat tarkkaan ja perehtyä joskus hyvinkin mitättömän kokoisiin kasveihin, joita ei ehkä koskaan enää uudelleen löydä. Muutkin mielenkiintoiset ryhmät odottavat vielä vuoroaan.

Sivusto on vapaasti tutkittavana ja kommentoitavana. Minuun saa yhteyden joko sähköpostitse (info(at)luopioistenkasvisto.fi) tai puhelimella 0407017412. Kaikki näihin sivuihin liittyvät oikaisut, epäilyt, uudet löydöt, haukut ja kehut voi lähettää huoletta minulle ja huomioin ne seuraavissa päivityksissä. Lisäksi saatan kommentoida niitä blogissani.

Sammalten rakenteesta

Sammalet muodostavat aivan omanlaisensa kasviryhmän. Se eroaa monella tavalla putkilokasveista. Sammalet esimerkiksi ottavat veden ja ravinteet suoraan sadevedestä tai valumista, koska niillä ei ole juuria. Ne yhteyttävät ravintoa itselleen samalla tavalla kuin putkilokasvitkin, mutta ovat monesti erikoistuneet kasvupaikkojensa suhteen hyvinkin vaateliaiksi juuri ravinnonsaannin suhteen. Lisäksi ne ovat jäkälien tapaan herkkiä ilmansaasteille. Sammalet menestyvät hyvinkin erilaisilla kasvupaikoilla, ne kestävät toisaalta kuivumista toisaalta upoksissa oloa, siis monenlaisia ääriolosuhteita.

Sammalten elämänkierto on aivan erilainen kuin putkilokasvien. Haploidinen ja diploidinen sukupolvi eli suvuton ja suvullinen kasvinosa vuorottelevat niiden elinaikana. Yleensä haploidinen osa on se, jonka näemme vihreänä kasvustona. Diploidinen sukupolvi muodostuu perällisestä itiöpesäkkeestä, jossa itiöt syntyvät. Näistä kasvaa ensin pienen pieni alkeisvarsikko ja siitä lopulta uusi sammal. Lisäksi monet sammalet lisääntyvät suvuttomasti itusilmuista, -jyväsistä tai versonosista.

Sammalilla ei ole juuria, vaan ne kasvavat suoraan alustaltaan joko yksittäin tai useimmiten ryhminä toisiinsa tukeutuen. Sekovarsi kasvaa toisesta päästä ja kuolee toisesta, näin kasvi on periaatteessa kuolematon.

Koukkusuikerosammal (Sciuro-hypnum reflexum), jossa haploidinen osa (lehdet) ja punertava diploidinen osa (itiöpesäke ja sen perä).

 

 

   

Sammalten levinneisyydestä

Sammalia voidaan löytää kaikkialta. Suomessa tavattavat sammallajit ovat yleensä maapallolla levinneet laajemmalle kuin putkilokasvilajit. Samoja havu- ja lehtimetsän lajeja tavataan ympäri maapallon, tropiikissa on sitten oma lajistonsa ilmastosta johtuen. Endeemisiä lajeja ei Suomen alueelta ole löydetty ollenkaan. Meidän lajistossamme on paljon sirkumboreaalisia lajeja, jotka siis kasvavat ympäri maapallon pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella (esim. metsäkerrossammal ja seinäsammal). Rannikoiltamme tavataan merellisiä lajeja (esim. lehtohavusammal) ja tuntureilta löytyy muutamia puhtaasti alpiinisia tai arktisia lajeja (esim. kuurasammalet). Lisäksi meillä kasvaa useita rikkakasvin luonteisia kosmopoliitteja (esim. nuotiosammal, metsäkulosammal ja keuhkosammal).

Metsäkulosammal (Ceratodon purpureus) on pioneerisammal ja peittää joskus suotuisissa olosuhteissa alleen laajojakin alueita.

Sammalten yleisyydestä

Monet sammalet muodostavat suotuisissa olosuhteissa kasvupaikalleen yhtenäisiä kasvustoja. Silloin esimerkiksi havumetsästä ei näytä löytyvän mitään muuta kuin seinä- ja kerrossammalmattoja. Kuitenkin niiden välissä kasvaa usein yksittäisinä versoina monia muitakin sammalia, yleensä maksasammalia.

Monet sammalet ovat kasvupaikalleen hyvinkin uskollisia. Niinpä kalliolla kasvaa pääasiassa kalliosammalia, suolla suosammalia. Vain muutamat lajit näyttävät viihtyvän hyvinkin erilaisilla kasvualustoilla. Tällainen on esimerkiksi hyvin yleinen metsäkamppisammal.

Melkoinen osa sammalista on harvinaisia tai niukkoja. Monet sammalet ovat vähentyneet kasvupaikkojen muutosten vuoksi ja muuttuneet uhanalaisiksi. Niinpä tutustuessaan sammaliin löytää helposti satakunta lajia, mutta seuraava sata teettääkin jo töitä. Kaikkien liki yhdeksänsadan sammallajin löytäminen on aivan eri luokkaa kuin löytää vastaava määrä putkilokasvilajeja.

Sammalten lajimäärät Suomessa

Lehtisammalet (Bryophyta) 663 kpl
Sarvisammalet (Anthocerophyta) 2 kpl
Maksasammalet (Marchantiophyta) 227 kpl
Yhteensä
892 lajia

Lähde: Rassi ym. 2010.

 

 

Luopioisten sammalista

Luopioisten alue kuuluu metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen Pir2a ja Etelä-Hämeen (EH) eliömaakuntaan. Alueen sammalkasvistoa on tutkittu vuosien saatossa runsaasti monen harrastajan ja tutkijan voimin. Varsinaista sammalkasviota ei alueelta kuitenkaan ole tehty. Tämäkään sivusto ei pyri olemaan mikään kattava kuvaus alueen sammalista, mutta tähän on koottu niitä sammalia, jotka täältä on aikojen kuluessa löydetty. Lisäksi kohdasta kuvat löytyy joitakin mahdollisesti vielä löydettäviä lajeja (65 kpl).

Pahtaomenasammal (Bartramia halleriana) on yksi uusista löydöistä. Sitä kasvaa elinvoimaisena ainakin Iso-Vekunan saaren pystysuoran kalliopahdan tyvellä, Ämmätsän Kulovuoressa ja Jankan suojelöualueella Isovuoressa.

Omat keräykset

Itse olen kerännyt sammalia kymmeniä vuosia, mutta tutustunut niihin oikein toden teolla vasta muutaman viime vuoden aikana. Siksi tietämykseni ja tuntemukseni monien lajien ja sukujen kohdalla on vielä kovin alkutekijöissään. Vähitellen toivon kuitenkin oppivani tuntemaan uutta lajistoa, löytämään alueelle uusia lajeja ja havaitsemaan jo löydetyille lajeille uusia kasvupaikkoja.

Olen hyvin kiitollinen kaikenlaisesta tuesta ja erityisen kiitollinen sammalten määritysavusta seuraaville henkilöille:

Veli Saari, Jyväskylä
Timo Kypärä, Petäjävesi
Ari Parnela, Orivesi
Harri Arkkio, Tampere

Ilman heidän apuaan tätä sivustoa ei olisi koskaan syntynyt.

Sivuilla esiintyvät virheet ja puutteet ovat kaikki omiani ja korjaan ne mahdollisuuksien mukaan.

Luopioisista tehdyistä löydöistä tai näytteistä voi ottaa yhteyttä minuun tai sitten suoraan eri yliopistojen yhteydessä toimiviin museoihin. Niiden osoitteet löytyvät kirjallisuudesta tai linkeissä mainituilta nettisivuilta.