Syksyn aikaan

’On pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin blogiin yhtään mitään. Syksy on mennyt erinäisten sattumusten johdattamana ja monet asiat ovat saaneet jäädä odottamaan. Blogi kärsi pari viikkoa virusongelmasta. Troijalainen oli pesiytynyt sovellukseen ja heitti saitin avaajan silmille mainoksia, jotka eivät kaikki olleet ihan kivoja. Niinpä pistin blogin telakalle siihen saakka, kunnes sain sen siivottua. Viruksen poistaminen ei vain ollut ihan helppoa ja siihen tarvitsin asiantuntijan apua. Nyt sovellusohjelma on asennettu uudelleen ja vanhat blogitekstit kuvineen ja kommentteineen on siirretty tähän uuteen pohjaan. Aika moinen urakka. Kiitos kaikesta avusta. Tämäkin kirjoitus on oikeastaan vielä testiajoa, onnistuiko päivitys vai tunkeeko edelleen turhaa ryönää esiin. Näyttää toimivan.

Samalla olen aloittanut niin blogin kuin koko Luopioisten kasvisto-sivustonkin uudistamisen muotoon, jossa sitä on helpompi lukea myös mobililaitteella eli jossain vaiheessa sivusto siirtyy osio kerrallaan uuteen formaattiin. Nyt tällä taulukkotaitolla sivustoa voi lukea hyvin ainoastaan tietokoneen ruudulta, mutta jatkossa julkaisujärjestelmä antaa paremman mahdollisuuden myös tableteille ja puhelimille. Työ on valtava, koska sivustossa tällä hetkellä on pitkäti yli kaksi tuhatta erillistä sivua. Jos blogi päivittyy vastaisuudessa hitaammin, niin syy löytyy tästä työskentelystä. Yritän saada kaiken talven kuluessa kuntoon, jotta kesällä olisi parempi ja monipuolisempi sivusto käytössänne.

Osa ajastani on mennyt myös uuden valokuvanäyttelyn kokoamiseen. Kun lupautuu sellaisen järjestämään, ei aina tajua kuinka suuri henkinen työ se on. Tässä tapauksessa myös fyysinen, sillä näyttelyn taustojen tekeminen vaati ihan konetyövoimaakin. Näyttely Kukkakimppu Suomelle avautuu 1.12. Pälkäneen kirjastolla, Arkissa, ja on auki koko joulukuun ajan kirjaston aukioloaikoina. Näyttely kuuluu Suomi100-ohjelmistoon. Tietenkin toivon, että mahdollisimman monet ehtivät käydä siihen tutustumassa.’

Tervetuloa!

Syksyä

’Niin se meni tämäkin kesä, jota odotettiin loppuun saakka. Syyskuun viimeinen viikko oli täällä Hämeessä kullan arvoinen viljelijöiden suhteen. Pouta kuivatti peltoja ja mahdollisti puinnin. Tosin pitkään riippuva aamusumu esti aamupäiväpuinnin, mutta iltapäivästä sää kuivui ja kun venytti päivää pimeään saakka, sai sentään jonkin verran satoa koottua.

Puutarhassa huomasi myös kesän laadun. Kun nostin juurikasveja, oli moni porkkana jäänyt keskenkasvuiseksi, pavut odottavat edelleen pulskistumista, kurkut mätänivät varsiinsa eikä tomaatteihin avomaalla tahtonut millään tulla punaväriä. Perunan varret menivät kosteudessa vaanineen ruton saaliiksi jo heinäkuun lopulla, joten satokin jäi vaatimattomaksi. Toisaalta ne pienet peukalonpään kokoiset nappulat ovat erinomaisia keitettynä ja sellaisenaan syötyinä. Säilöttäväksi niistä ei ole, mutta suoraan maasta pataan ne kelpaavat.

Tein taas syyskuun alkupäivinä perinteisen kukkaseurannan samalla reitillä kuin monena edellisenäkin syksynä. Laskin kaikki kukkivat lajit tien reunoilta, puutarhasta, pihasta ja metsänreunasta. Ajattelin verrata edellisiin ja katsoa, näkyykö tuloksessa se, että koko kesän ajan kasvu oli pari viikkoa myöhässä. Ainakin viime vuoteen verrattuna kukkivia näkyi enemmän (2016/63, 2017/73). Mielenkiintoista on katsoa lokakuun tilastoa, kun sen tällä viikolla teen. Yöpakkasia ei täällä Hämeessä ole vielä ollut, joten monet herkätkin lajit kukkivat sen vuoksi, mutta niin oli viime vuonnakin.

Marjojen puolesta kesä oli oikukas ja paikkakohtaiset erot suuret. Mustikat kypsyivät vasta elokuun puolivälin jälkeen ja puolukkaan kannatti mennä vasta kuukautta myöhemmin. Mustikkaa tuli soiden reunuksilta ja toisaalta mäkien lakialueilta, puolukka teki marjaa parhaiten kuivilla mäillä ja taimikkoalueilla. Vadelman vei sade ja karpalo vasta kypsyy, tosin sitä on tulossa runsaasti. Näin marjatkin olivat sen pari viikkoa myöhässä tavanomaisesta.

Niinpä taas voi sanoa, etteivät vuodet ole veljeksiä. Toivoa vain sopii, ettei tällaisesta kesästä tule pysyvä ilmiö ilmastonmuutoksen ennusteiden mukaisesti. Toisaalta, minkä sitä säille voi, on otettava nautinto siitä mitä saa.’

Sammalnäyttely

’Kesäkausi on alkanut, vaikka ulkona onkin hyytävän kylmä. Tänään 2. 6. olin Luopioisten vanhassa kunnantalossa Pytingissä rakentamassa kesän valokuvanäyttelyäni. Tällä kertaa aiheena ovat sammalet, kuinkas muuten.

Uusi tekniikka ja uudenlainen pohjustus mahdollistavat uudenlaisen ilmeen näyttelylle. Kuvat on otettu valkoisen paperin päällä luonnonvalossa. Näin olen saanut niihin sopivia pehmeitä varjoja. Kamerana käytin Olympus E-M1 ja sen erinomaista haarukointitekniikkaa. Sammalkuvauksessa ongelmana on usein saada laji erottumaan ympäristöstään. Siksi valitsin tämän tekniikan. Haarukoinnissa kamera ottaa kohteesta kahdeksan kuvaa ja muuttaa joka kerralla tarkennuspistettä. Lopuksi automatiikka tekee näistä kuvista vielä yhden kuvan, jossa mukana ovat kuvien tarkat kohdat. Näin lopullisesta kuvasta tulee syväterävä.

Kuvien painatukseen valitsin teräslevyn. Se korostaa vielä kohteen terävyyttä. Näin tehtynä kuva näyttää jonkin verran kolmiulotteiselta ja nousee alustastaan hyvin esiin. Omasta mielestäni lopputulos on onnistunut. Kyseessä on kuitenkin kokeilu ja luulen, että tulevaisuudessa tämänkaltaiset tekniikat luovat vielä parempia mahdollisuuksia kuvan laadun suhteen. Kuvat sopivat sisustustauluiksi.

Näyttely on avoinna Pytingin kahviossa koko kesän ajan kahvilan aukioloaikoina (Kahvila Pytinki on avoinna 6.6. alkaen tiistaista lauantaihin klo 10–15 osoitteessa Keskitie 5, Luopioinen).’

Tervetuloa tutustumaan!

Joko sää muuttuu – vai ilmasto?

’Talvi oli vähäluminen tai lähes lumeton. Kevät oli vileä, kylmä, luminen, rakeinen ja joskus tuntui, että lunta oli enemmän kuin talvella. Tänään on helpottanut, on helle. Eli taas on menty ääripäästä toiseen. Tämä onkin ollut viime vuosien trendi, vaihtelut säässä ovat suuria. Tätä on myös sanottu yhdeksi ilmastonmuutoksen merkiksi. Saa sitten nähdä, jatkuuko sama meininki jatkossakin.

Kuvasin yllä olevat sinivuokot viime lauantaina eli toukikuun puolivälissä. Vuosien saatossa olen huomannut, että sinivuokkojen kukinta on siirtynyt vuosi vuodelta aikaisemmaksi. Lapsuudessa vuokot poimittiin äidille juhlapäivän kunniaksi ja veikkailtiin, joko ne kukkivat vai joutuuko ojentamaan pelkkiä nuppuja ja lehtiä. Sitten tälle vuosituhannelle tultaessa vuokot aikaistivat kukintaansa ja joutui veikkaamaan, löytyykö juhlapäivään kukkivia vuokkoja enää ollenkaan. Tänä keväänä on palattu vanhaan. Tosin vuokot aloittivat kukintansa jo pääsiäisen aikaan ja jos olisi lämmintä ollut, niin äitienpäivänä ei enää vuokkoja olisi ollut. Kylmä ilma on pidätellyt kukintaa harvinaisen kauan ja metsäretkillä olen saanut ihailla sinivuokkojen värejä pitkään monen viikon ajan kierttäessäni tuttua polkua koiran kanssa aamusella.

Kuten sanotaan, vuodet eivät ole veljeksiä. Toisaalta se on hyväkin asia. Vaihtelu tekee hyvää ja huomaa itsekin, että odottaminenkin tekee pelkästään hyvää. Kaiken ei aina tarvitse tapahtua samalla tavalla eikä samalla kellonlyömällä. Vuokkojen aika vaihtelee, lintujen muutto vaihtelee, koivun hiirenkorvat ilmestyvät vaihtelevasti. Toisaalta nyt, kun ilma näyttää lämpenevän, ei tarvita kuin pieni sadekuuro, niin luonta räjähtää kasvuun, kukat ottavat kiinni menetetyn ajan, lehdet kasvavat silmissä ja linnut saapuvat suurina joukkoina. Lintusivuilta saikin jo lukea, että Arctica on lähtenyt vinhaan vauhtiin kaakkoisessa Suomessa. Saman päivän aikana sadat tuhannet hanhet ja kymmenentuhannet allit, mustalinnut ja pilkkasiivet ylittivät havaintopaikat Vironlahdella. Näin se tapahtuu nopeasti, kun olosuhteet loksahtavat kohdalleen.’

Iloista vappua!

 

Orchis italica

’Minulla oli ilo päästä viikoksi Etelä-Italiaan Garganoon etsimään paikallisia kämmeköitä eli orkideoja. Kuuden hengen voimin etsimme niityiltä ja kedoilta niin Orchis- kuin Ophrys-suvunkin lajeja, joita myös löytyi arktisesta säästä huolimatta. Eipä olisi uskonut, että tuolla leveyspiirillä sataa räntää ja lämpötila heiluu nollan ja viiden asteen välillä tähän aikaan vuodesta. Näin kuitenkin oli. Viereinen Orchis italica tuokoon terveiset unohtumattomalta matkalta. Jos ehdin, niin pistän lisää kuva myöhemmin. Instagrasmmissa niitä onkin ilmestynyt  pitkin matkaa.

Samalla toivotan seuraajille Iloista vappua. Toivotaan, että sää paranee, sillä nyt se muistuttaa kovasti viime viikkoista Italian säätä.’

Mennyt vuosi

’Monesti menneen vuoden pohdinnasta tulee töiden luettelo, tehtyjen ja tekemättömien. Niin varmaan tästäkin. Luen paraikaa kirjaa Puiden salattu elämä. Varmaan kirjoitan arvion siitä jossain välissä. Kirja on vahvistanut entisiä käsityksiä, mutta myös avannut silmiä. Vuoden aikana on tullut liikuttua paljon metsissä ja tarkkailtua niiden kuntoa. Teollisuus ilmoittaa tunnuslukujaan, joista käy ilmi, kuinka tuottoisa vuosi oli heidän kannaltaan. Metsässä liikkuja näkee jäljen ja suree. Viime vuonna kaadettiin puuta enemmän kuin edellisenä ja tehtiin päätöksiä yhä suuremmista hakkuista ja mahdollisuuksista käyttää puuta hyödyksi. Turhaan ei ole pohdittu puun riittävyyttä. Varmaan parempiin tuloksiin päästäisiin, jos metsiä hoidettaisiin paremmin. Pusikkoa kasvavat taimikot, pensoittuneet hakkuuaukeat ja laiminlyödyt ympäristöt eivät ole maallemme hyödyksi eikä kaunistukseksi.

Matkailu on lisääntynyt ja maailman lehdistössä on useaan otteeseen mainostettu maatamme hienona matkailumaana. Yksi Suomen matkailuvaltti on puhdas luonto. Täältä haetaan hiljaisuutta, puhdasta luontoa ja elämyksiä, muttta myös toimivaa järjestelmää. Kun viime vuonna kiertelin eri puolilla maata suojelualueilla, näin enemmän kulkijoita kuin vuosiin. Tämä todettiin myös uutisissa muutama päivä sitten. Erikoista oli, että yhä useampi vastaantuljia puhui jotain muuta kuin kotimaisia kieliä. Kun liikuin alueilla, jotka olivat luonnontilassa, mutta eivät suojeltuja eikä opastettuja, puuttuivat vastaantulijat lähes kokonaan, puhumattakaan alueista, jotka sananmukaisesti oli raiskattu ja sitten unohdettu. Ehkä kotimaanmatkailuunkin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ja laajennettava kunnostettujen retkeilyalueiden suuruutta.

Viime vuoden aikana sain päätökseen Luopioisten kasvikartoituksen ruutuosuuden. Tämä blogi alkoi aikoinaan kasvisivuston tukitoimena, mutta ryöstäytyi heti alussa kaikkeen muuhunkin luontoon ja kirjallisuuteen liittyvään. Alkava vuosi näyttää, mihin suuntaan nyt mennään. Sammalet kiinnostavat yhä enemmän ja niiden sivustokin on paisunut lähes tavallisten kasvien luokkaan. Palvellakseen paremmin niin opiskelijoita kuin muitakin ihmisiä tulisi sitä jatkuvasti kehittää. Siinä on tulevalle vuodelle suuri haaste, niin kuin edellisessä postauksessa kerroin. Vuoden lopulla saa sitten nähdä, olenko onnistunut. Hyviä neuvoja ja apua otan vastaan asian eteenpäin viemisessä.’

Uusi vuosi

’Taas on aika käydä läpi mennyttä ja katsoa tulevaan. Valo voittaa pimeyden. Kuvan iltarusko on eiliseltä päivältä ja ajankohta on noin puoli tuntia myöhemmin kuin jouluna. Valo heijastuu pilvistä, se valaisee, se kertoo keväästä. Tästä on hyvä mennä eteenpäin.

Viime vuoden aikana tämä blogi oli monesti telakalla useamman viikon ajan. Aika ei riittänyt kaikkeen ja blogi kärsi siitä. Toisaalta jo vuosi sitten epäilin, tuleeko se jäämään kokonaan sivuun. Ehkä se harvakseltaan jatkuu tämän uudenkin vuoden aikana, mutta en lupaa mitään. Mielenkiintoisia kirjoja on ainakin tulossa, sillä niitä on tullut luettua kasapäin. Ehkäpä luonnostakin löytyy lisää kerrottavaa, onhan se ehtymätön aarreaitta valokuvaajalle.

Maamme juhlavuosi antaa myös mietittävää. Lupauduin järjestämään juhlavuoden valokuvanäyttelyn Pälkäneen kirjastoon ensi joulukuun ajaksi. Nyt on lähes vuosi aikaa miettiä, millaisia kuvia seinille ripustetaan. Tähän aiheeseen tulen palaamaan varmasti myöhemmin.

Toinen niin ajatuksia kuin aikaakin vievä projekti on Luopioistenkasvisto.fi-sivuston uusiminen. Se on aikoinaan tehty html-kielellä ja on nyt auttamatta vanhentunut. Niinpä olen harkinnut sen siirtämistä johonkin uudempaan julkaisujärjestelmään. Se on kuitenkin sen verran suuri työ, etten usko sivujen valmistuvan kädenkäänteessä tämän vuoden kuluessa. Sivuja on kertynyt vuosien saatossa kolmatta tuhatta ja muutos ei taida mennä automaattisesti. Mutta se tehdään mikä ehditään eikä alkavalle vuodelle oteta paineita, ainakaan liikaa.’

Joka tapauksessa kaikille lukijoille 

Toiveikasta ja positiivista uutta vuotta 2017.

’Ensilumi’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Alkaako jo talvi? Niin ajattelin, kun katsoin aamulla ulos. Maa oli valkoinen ja maisema harmaa, sataa tihuutti jotain kiinteää. Enpä oikein tiedä, voiko tuota ensilumeksi nimittää, koska suurin osa siitä oli sumusta tiivistynyttä kuuraa, mutta rännäntapaista tiputteli taivaalta ainakin.

Nyt on lokakuun 13. päivä eli kuu alkaa olla puolessa. Jossain 80-luvun syksyssä lumen satoi lokakuun alussa ja se viipyi maassa toukokuulle. Muistan silloisen tuskastumisen, kun talvi vain jatkui ja jatkui. Nykyään sellaisia talvia ei enää ole ollut eikä ehkä kaipaakaan. Kohtuus kaikessa, mutta tämä kohtuus on usein ollut hukassa viime aikoina. Ääri-ilmiöt ovat olleet vallitsevia: kovia tuulia, pitkiä kuivuusjaksoja, helteitä ja kovia pakkasia. Monesti sanotaan, että tämä on poikkeuksellista. Onkohan niin, vai syynätäänkö sää nykyään niin tarkkaan, että tavallisetkin ilmat muuttuvat poikkeussäiksi.

Joka tapauksessa vielä ei soisi talven tulevan, on monia mukavia hommia vielä tekemättä tältä vuodelta, kuten Luopioisten sammalkartoitus, jonka aloitin elokuulla. Sitä tekisi mielellään vielä muutaman viikon. Katselin myös kukkia. Nyt ne ovat saaneet siipeensä oikein kunnolla. Saattaa olla, ettei marraskuussa ole enää mitään laskettavaa. Syyskuun alussa oli liki 70 lajia kukassa ja tämän kuun alussakin vielä 55 lajia. Se on ennätys siltä ajalta, kun olen syksyisin kukkia laskenut, kuten viime postauksessa kerroin.

Aika näyttää, mihin mennään! Ennustaminen on vaikeaa ja saattaahan sitä tulla vielä oikein hyväkin ajanjakso ennen lumia. Odotellaan sitä!’

Suomen luonnon päivä

kurkisuo

’Tänään vietetään Suomen luonnon päivää! Maamme 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvä tapahtumasarja pitää sisällään neljä päivää, jolloin toimitaan luonnon puolesta ja luonnossa.  Tämän neljännen päivän suojelijana on tasavallan presidentti puolisoineen ja päivän aikana järjestetään tapahtumia ympäri maan. Teeman puitteissa on tehty koko vuoden retkiä, tutustuttu näyttelyihin, käyty luontotiloilla, osallistuttu miljoonan pöntön talkoisiin, oltu luonnossa, järjestetty talkoita, suojeltu Itämerta jne. Paljon hienoa toimintaa. Näistä saa tietoa Luonnonsuojeluliiton sivuilta, piirien toimintapalstoilta ja luonnonpäivän sivulta. Ei muuta kuin kaikki mukaan toimimaan, ei vain tänään, vaan ympäri vuoden.

Itse en tänään pääse mukaan, sillä pakkaan tavaroita koko ensi viikon kestävälle luontoretkelle Sallaan. Sinne kokoontuvat sammalharrastajat kartoittamaan Tuntsan erämaan sammalharvinaisuuksia. Oikeastaan siis koko ensi viikko menee maamme uskomattoman monipuolisen luonnon tarkkailussa ja inventoinnissa. Varmaankin tuon sieltä myös tähän blogiin joitakin näytteitä kuvien muodossa retkeilyn jälkeen.’