Ei oo veljeksiä

’ Näinhän sanotaan: Vuodet eivät ole veljeksiä! Kun katselin huhtikuun alun kuvia parilta viime vuodelta, sen näki selvästi. Me odotamme näihin aikoihin kevättä, lämpöä, muuttolintuja, elämän pursuamista niin kukissa kuin luonnossa muutenkin. Toisaalta olemme vihdoinkin saaneet nauttia kunnon talvesta. Vaikka lumi tulikin varsinaisesti vasta tammikuussa, niin helmikuun pakkasjakso, joka on jatkunut näihin päiviin saakka, on tehnyt talvesta kunnollisen, oikein vanhan ajan talven. 

Kuvan kaltaisista säistä saimme nauttia juuri mennen pääsiäisen aikaan. Hanget olivat vielä paksut, hohtavat ja osittain kantavatkin. Hiihtäminen oli nautinto. Jäällekin saattoi mennä sujuttelemaan, vaikka virtapaikkoja pitikin varoa, jäätilanne kun ei koko talvena ole ollut kovin kummoinen. Aurinko paistoi, yöllä oli liki parikymmentä astetta pakkasta ja päivällä muutama plusaste. Tästä ei ulkoilusää enää parane. 

Jokseenkin vuosi sitten otetussa kuvassa hanget ovat hävinneet, jos niitä olikaan, pellot kuivuneet ja kirkkaista aurinkoisista päivistä ei ole tietoakaan. Tällöin olin myös nähnyt tai kuullut jo toista kymmentä muuttolintua, tänä vuonna en ainuttakaan. Vielä ei ole näkynyt joutsenta eikä töyhtöhyyppää, uuttukyyhkyä, peippoa, kottaraista, telkkää, kurkea, hemppoa eikä hanhiakaan. Oikeastaan vain mustarastas voisi olla muuttolintu, mutta kun se on koko talven käynyt lintulaudalla. Kauniisti se on kuitenkin laulanut.

Tilastot kertovat, että maaliskuu oli kylmä ja sateinen. Vertasin Jyväskylän keskiarvotilastoja toisiinsa kolmelta vuodelta lämpötilan ja sadamäärän suhteen. Vuonna 2016 maaliskuun keskilämpö oli -0,6° (vaihtelu +10.9°, -12,6°) ja sademäärä 8,2 mm, vastaavasti vuonna 2017 -0,2° (+11,3°, -11,5°) ja 16,2 mm. Tänä vuonna luvut olivat -6,5° (+3,7°, -24,4°) ja 24,4 mm. Kovin on siis ollut kylmää ja sateista. Tämä on linjassa Ilmatieteenlaitoksen mittausten kanssa. Uutisissa kerrotaan maaliskuun olleen kylmin viiteen vuoteen, mutta myös aurinkoisia päiviä oli enemmän kuin aikoihin. 

Lapsuudesta muistan, kuinka kevät saattoi viipyä, mutta tulla sitten ryminällä. Näin voi olla tänäkin vuonna. Ainakin uutiset kertovat, että muuttolinnut odottavat Suomenlahden takana jo innokkaina. Kun sää lauhtuu ja tuuli käy suotuisasti, alkaa muutto ja kevät tulee. Ellei tule hiljainen kevät. Jo 60-luvulla Rachel Carson ennusti kirjassaant Hiljainen kevätettä tulee aika, jolloin linnut eivät palaakaan, saamme turhaan odottaa. Viime kesän koleus tuhosi pesinnän monelta linnulta ja se saattaa näkyä tänä vuonna. Toivottavasti ei kuitenkaan. Toisaalta olen kevään hiihtoretkillä ihmetellyt metsän hiljaisuutta. Vain tiaisia, niistäkin edustettuina ainoastaan tali- ja sinitiainen. Eletään kuitenkin toivossa.’