Taivaanpallo

’Kesä on takana ja luonnossa liikkuminen muuttuu. Enää ei tule tehtyä havaintoja luonnosta, kukista, hyönteisistä, sienistä niin paljon kuin kesäaikaan. Nyt voi taas lueskellakin enemmän. Tosin olen koko kesän lukenut kirjoja, mutta en ole niitä ehtinyt tänne blogiin saattaa. Ehkä nyt hieman enemmän. Olli Jalosen uutuus on viimeisin lukemani kirja. Se jätti hieman hämmentävän mielialan. Kirja liikkuu hänelle tutuissa aihepiireissa, tähtitieteessä, mittaamisessa ja matkustamisessa. Alku vaikutti hieman lapselliselta, mutta sitten kerronta tiivistyi ja lopputulos on loistavaa kotimaista kirjallisuutta. Tässä muutamia havaintoja tästä teoksesta, jossa palataan tähtiteiteilijä Edmund Halleyn aikaan. Häneenhän kirjailija tutustutti lukijan jo kirjassaan 14 solmua Greenwichiin.’

Olli Jalonen jatkaa tähtitaivaan tarkkailua uudessa romaanissaan. Komeetasta tutuksi tullut Edmund Halley on kirjan toinen päähenkilö ja eletään 1600-luvun loppupuolta, valistuksen ajan aamunkoittoa. Halley vierailee St. Helenan saarella tekemässä laskelmiaan ja jättää kaipauksen tietoon ja tutkimukseen nuoreen Angukseen, joka on silloin seitsemän vuotias ja hyvin tarkkasilmäinen, tiedonhaluinen ja oppivainen lapsi. Niinpä tosiasiat tunnustava fiktiivinen tarina kerrotaankin minä-muodossa Anguksen kautta. Poika kiipeää araukaariaan kaksi kertaa joka päivä usean vuoden ajan laskemaan yöllä taivaan tähtiä ja päivällä taivaan lintuja, koska Halley antaa hänelle sellaisen tehtävän. Pojan äiti Catherine haluaa isättömän poikansa oppiin ja lähettää hänet saaren pastorin luo saamaan oppia lukemisessa ja kirjoittamisessa, Halley opetti hänet jo laskemaan. Samalla äiti sitoo itsensä pastoriin, jota saarelaiset eivät hyväksy.

Saari on pieni ja siellä hallitsevat vielä uskomusten lait sekä katolisten ja anglikaanien ristiriidat. Niinpä viha, kateus, väkivalta ja toisten hyväksikäyttö ovat jokapäiväisiä. Angusin pieni velipuoli katoaa ja häntä itseäänkin uhkaillaan. Pastori saa kuolemattoman ajatuksen lähettää Angus elävänä kirjeenä Lontooseen kertomaan Halleylle saaren vaikeista oloista. Poika toimitetaan orjalaivaan ja matka halki merien alkaa märssykorissa. Kekseliäisyytensä ja pastorilta opitun nöyryytensä avulla hän selviää vaikeista olosuhteista. Uskomatonta on, että hän löytää Lontoosta Halleyn ja pääsee uudelleen tämän suosioon, vaikka muut häntä vihaavatkin onnenonkijana.

Kirjan loppupuolella Halley tekee tutkimusmatkan Wallesiin ja ottaa Angusin mukaansa apulaisena. Pojan tarkat silmät ja kekseliäisyys auttavat retkikuntaa selviämään vaikeasta matkasta ja Halley saattaa hänen avustuksellaan keskittyä tähtitaivaan tutkimiseen ja asioiden mittaamiseen. Siinä ohessa, ikään kuin sivulauseessa, Angus keksii kuumailmapallon, joka herättää kaupungissa taikauskomaista kauhistelua ja pelkoa. Tuleeko siitä koko kirjan nimi vai onko se ymmärrettävä laajempana koko maailmankaikkeutta kuvaavana asiana? Halley antaa tähtitieteilijänä maailmankaikkeudelle uuden ulottuvuuden – liikkeen.

Jalonen nostaa maamme kirjallisuuden uudelle tasolle. Hän sijoittaa romaaninsa historialliseen murroskohtaan, jossa valistuksen aika nostaa päätään, tieto haastaa uskon taisteluun. Tarina keskittyy pienelle saarelle, suureen Lontooseen ja uskomattomaan seikkailuun siinä välissä. Samalla käydään osin dickensmäistä taistelua hyvyyden ja pahuuden välillä. Pieni Angus on kuin kerjäläispoika, joka yrittää selvitä pahassa maailmassa hyvyyden avulla. Maailma kohtelee häntä kaltoin, mutta hän kääntää toisen posken. Hänen perhettään kohtaa onnettomuus toisensa jälkeen, mutta hän on päättänyt selvitä elävänä koettelemuksista. Myös tutkiminen ja päätteleminen nousevat keskeisiksi kirjassa. Angus tottelee sokeasti annettuja tehtäviä, mutta ajattelee myös ja tekee pieniä kokeita selvittääkseen maailmankuvaansa. Jalonen ei kerro pojan ajatuksenvirrassa selvyyksiä, ne jäävät lukijan havaittaviksi. Toki Angus tietää, mitä pastori ja äiti tekevät, tietää pienten veljien alun ja kohtalon, mutta sitä hän ei ajattele. Näin kirjassa on useita tasoja, kuten Jalosen kirjoissa muutenkin, mutta niiden tutkiminen ja ajatteleminen jää lukijalle.

Kirja on upea tarina, upeasti kirjoitettu ja kerrottu. Lopussa ajatteli mielessään tarinalle jatkoa: kuinka pojan kävi, pääsivätkö äiti ja pikkuveli pois saarelta, kuka vaikutti kehenkin, kuka löysi komeetan? Halleysta tuli kuuluisa tähtitieteilijä, jonka mukaan on nimetty asteroidikin, St. Helena muistetaan paitsi Afrikan tähdestä niin myös Napoleonin viimeisenä karkoituspaikkana, mutta kuka muistaa Anguksen. Poika on fiktiivinen, mutta tällaiset pienet neropatit ovat saattaneet vaikuttaa hyvinkin paljon maailmanhistoriaan ja tietämykseemme.

Suositeltavaa lukemista.

Jalonen, Olli: Taivaanpallo. Otava, 2018. 461 s.