Viikko 35: Viitarahkasammal

’Olin juuri Lapissa rahkasammalsymposiumissa ja opin taas monen monta uutta rahkaa, joskin ne kyllä unohtuivat melkein saman tien. Nyt on vaan palautettava mieleen niiden tuntomerkkejä ja yritettävä löytää niitä muualtakin. Tämän viikon rahkaa emme siellä nähneet, mutta täällä etelämpänä se on kyllä yleinen ja minusta helposti tunnisttavissakin. Luhtaniityt ja rantapusikot ovat sen kasvupaikkoja. Itse tunnen sen kumpuilevista mättäistä koivikossa, mutta jokaisella on omat tuntomerkkinsä. Rahkoja kannattaa katsella, vaikka ei niitä lajilleen tunnistaisikaan.’

Viitarahkasammal on moneen rahkaan verrattuna hento ja pitkähaarainen. Se muodostaa laajoja, vihreitä ja puhtaita kasvustoja. Verson latva on pieni ja pitkähaarainen. Varsilehti on leveä, melko matala ja kauttaaltaan risareunainen. Se on helppo tuntomerkki, koska muilla rahkoilla ei tällaista varsilehteä ole.

Viitarahkasammal on yleinen koko maassa ja kasvaa nimensä mukaa viidoissa, luhtarannoilla ja tulvamailla. Sen vanha nimi hiirenhäntärahkasammal kuvaa sen pitkiä haaroja.

Viikko 34: Ketohavusammal

’Nyt viikon sammalena on loppukesän kaunis, säännöllisesti haarova, sulkamainen havusammal. Vaikka tämä sammal ei ihan joka retkellä tulekaan vastaan, niin on se kuitenkin sen verran yleinen, että sitä kannattaa lähteä etsimään. Siellä missä on vanhoja sementtirakenteita, kalkkivaikutusta tai ravinteista kuivaa ketoa, niin tämä melkoisella varmuudella löytyy. Minulle se on sellainen tuttu ystävä, sillä sen löytyminen saa olon aina  iloiseksi jopa onnelliseksi. Nyt kannattaa etsiskellä tätä sammalta.’

Ketohavusammal kuuluu havusammalten heimoon, jonka muut edustajat kasvavat kosteammissa ympäristöissä. Sammal on kookas, jopa 10 cm korkea ja muodostaa löyhiä kasvustoja. Sen haarat erkanevat rungosta säännöllisen sulkamaisesti. Väriltään se on kellanruskea. Pesäkkeitä se tekee hyvin harvoin.

Sammal on melko yleinen koko maassa, mutta pohjoisessa se on selvästi vaateliaampi kuin etelässä. Ketohavusammal löytyy ravinteisilta törmiltä, kalkkivaikutteisilta kallioilta ja kuivilta kedoilta, myös puiden tyveltä sitä kannattaa katsella. Sammal on kulttuurinsuosija.

Rahkoja

Rimpirahka, Sph. annulatum

Pohjanrimpirahka, Sph. jensenii

’Reilu viikko sitten päättyi Lapissa pohjoismainen sammalretkeily. Teemana Kittilän ja Sodankylän soilla olivat rahkat. Osanottajia oli seitsemästä maasta, joukossa maailman parhaita rahkasammalasiantuntijoita. Niinpä uusia löytyi ja vanhoja opittiin tuntemaan uudelleen.

Rahkasammalet eivät ole kaikkein helpoin sammalryhmä. Niitä tavataan Suomesta yli neljäkymmntä lajia ja monet ovat hyvin toistensa näköisiä. Niinpä seisoimme muutaman neljön rimmen ympärillä ja tuijotimme keltaista rahkakasvustoa. Norjalainen Kjell Ivar Flatberg nosteli rimmestä rahkan toisensa jälkeen ja kertoi, miten sen voi erottaa muista lajeista. Rimmen tasaisella pinnalle eleli puolenkymmentä lajia sulassa sovussa aivan toistensa näköisinä.

Kuultorahka, Sph. aongstroemii

Heterahka, Sph. warnstorfii

Lapin rahkat on huonosti tunnettu. Yleensä kuljetaan kuivalla maalla ja kolutaan Lapin reheviä puronvarsia tai kalkkipitoisia kallioilta. Märällä aavalla ei ole niin kovin helppoa kulkea eikä aina turvallistakaan. Nyt suot olivat melko kuivia ja käveleminen ei tuottanut vaikeutta. Vauhtikaan ei päätä huimannut. Sanotaankin, että suosammalten tutkijan kävelynopeus on puoli kilometriä kolmessa tunnissa.

Lamparerahka, Sph. platyphyllum

Punaterärahka, Sph. divinum

Kuviin olen valinnut sammalia, joita siellä määritettiin ja joita voisi sitten täältä etelämmästäkin etsiä. Osa on jo loytynytkin, mutta koska suot, varsinkin suuret vetiset suot, ovat täällä kovin harvinaisia, niin näiden rahkojen levinneisyystiedoissa on puutteita ja yleisyyskin on vain arvailujen varassa. Eipä siis muuta kuin lähteä niitä etsimään ja opettelemaan etelässäkin.’

Sirorahka, Sph. flexuosum

Viikko 33: Piennarkarvasammal

’Kun aikoinaan törmäsin ensi kerran tämän viikon sammaleen, niin ajattelin löytäneeni jotain ainutlaatuista ja harvinaista. Ehkä siihen vaikutti sammalen pienuus, pieni on kaunista ja harvinaista. Ehkä myös se, etten ollut ennen kumarrellut niin syvään sammalille, enkä kontannut pitkin pientareita. Tästä voikin jo päätellä, että nyt ollaan sammalten ytimessä. Eihän tämä ole harvinainen eikä ainutlaatuinen, mutta sen löytäminen on aina iloinen ja sykähdyttävä asia. Huomasin, löysin, osasin katsoa oikeasta paikasta. Monesti tämän kanssa käy niin, että löytää ensi yhden verson ja sitten huomaa, että näitähän on tässä satoja tiheänä mattona.  Nyt on oltava tarkkana, monia muitakin samanlaisia on olemassa ja ne saattavat kasvaa jopa samanlaisilla paikoilla.’

Piennarkarvasammal on alle sentin korkuinen lehtisammal, jonka pesäkeperä on alaosasta punertava, yläosasta vaalea ja jonka pysty pesäke nousee parin sentin korkeuteen. Sammal kasvaa tiheinä kasvustoina suoraan maasta pientareilla, tuulenkaatojen tyvipaakuilla, hiekkakuopissa ja maanpaljastumilla. Sammalen karvamaiset lehdet ovat teräväkärkiset ja yhteen suuntaan käyristyneet. Pesäkkeet ovat yleisiä.

Sammal on yleinen lähes koko maassa ja paikoin hyvinkin runsas. Se vaatii kuitenkin ravinteisuutta ja avointa kasvupaikkaa. Se kuuluu pioneerisammaliin, joka ilmaantuu nopeasti sopivalle paikalle, mutta ei kestä kilpailua.

Viikko 32: Virtanäkinsammal

’Tällä viikolla on syytä etsiytyä jokien tai purojen partaalle. Vilpoisassa vedessä kahlatessa ei voi olla törmäämättä näkinsammaliin. Aikaisemmin olemmekin jo tutustuneet isonäkinsammaleen, joka löytyy lähes joka purosta. Nyt on kyseessä hieman vaateliaampi laji, joka kyllä kiinnittyy kiviin samalla tavalla, mutta on hiusmaisempi. Joskus nämä lajit kasvavat samassa joessa, mutta tuntuu, että tämän viikon sammal vaatii enemmän vettä ja voimakkaampaa virtausta. Ei muuta kuin etsimään.’

Virtanäkinsammal on suikertava lehtisammal, joka kuperat, suikeat ja keskisuonettomat lehdet ovat kolmessa rivissä ja huomattavasti pienemmät kuin isonäkinsammalen lehdet. Nauhamainen kasvusto voi olla kymmeniä senttejä pitkä, tuuhea ja peittävä. Väriltään sammal on usein lähes musta, mutta lehtien pohjaväri on kuitenkin tummanvihreä.

Sammal on melko yleinen koko maassa Ahvenanmaata lukuunottamatta. Se kiinnittyy koskikiviin ja liehuu veden mukana hiusmaisena kasvustona. Sammal kasvaa lähes aina virtaavassa vedessä ja upoksissa.

Viikko 31: Siloriippusammal

’Tämän viikon sammal vaatii ravinteita ja siksi onkin suunnattava askelet paremmille kallioille. Sieltä näitä riippusammalia löytää, kun kurkistelee kallion onkaloihin, ylikalteviin koloihin ja pimeisiin loukkoihin. Sehän on näin kesäaikaan hauskaa, kun pääsee räkittävää hellettä pakoon viileisiin luoliin. Sammal on helppo tunnistettava, mutta vaatii kyllä luppia, sillä suvussa on muitakin samannäköisiä lajeja. Tämä on kyllä niistä yleisin.’

Siloriippusammal on keskikokoinen, haarova lehtisammal, joka muodostaa litteitä, harsuja, joskus tiiviitäkin peitteitä kallioiden varjoisiin onkaloihin. Sen sileät lehdet ovat keskisuonettomat, tasaleveät ja päättyvät nipukkaan. Versoissa on usein runsaasti nauhamaisia flagelleja. Itiöpesäkkeitä sillä on harvoin.

Sammal on melko yleinen koko maassa, mutta Lapista sitä tapaa harvemmin. Se vaatii ravinteisen kasvualustan (gabro, peridotiitti), mutta voi löytyä lehdoista karummaltakin kivialustalta.