Päivitys

Taksonimäärät ruuduittain. Selkeästi erottuvat ne alueet, missä on tullut liikuttua eniten.

’Luopioisten kasviston tarina alkoi 1980-luvulla, kun tein ensimmäiset systemaattiset ruutukartoitukset pitäjässä. Viimeisen ruudun tein vuonna 2017. Sen jälkeen on ollutkin hiljaisempaa. Olen merkinnyt vain muistiin uusia lajeja, mutten ole enää ilmoitellut jo löydettyjen lajien uusia kasvupaikkoja.

Kokonaan uuden ulottuvuuden tämä työskentely sai vuonna 2010, kun siirsin siihen asti keräämäni aineiston nettiin. Silloin oli vielä kymmeniä ruutuja katsomatta, mutta alustavasti saattoi silloin jo nähdä, mitkä kasvit täällä olivat levinneet laajalle ja mitkä olivat vain muutaman löytöpaikan varassa. Silloin mukaan tuli myös Helsingin Yliopiston Kasvimuseo, joka teki tarvittavat löytöpaikkakartat Hatikka-tietokannasta. Niiden tekeminen käsin ei olisi ollut mahdollista.

Vuosittain sivusto laajeni vähitellen käsittämään myös muita eliöryhmiä. Ensin tulivat sammalet, sitten jäkälät ja lopuksi piensienet eli kasveilla loisivat sienilajit. Näistä vain sammalet ovat saaneet omat löytöpaikkakarttansa. Ne olen työstänyt itse käsin. Koko aineisto käsittää tällä hetkellä lähes 2000 sivua. Niiden ylläpitäminen ja päivittäminen on monen päivän työ joka vuosi ja siitäkin huolimatta koko ajan löytyy virheitä ja uudistettavaa. Kiitos lukijoille ja heidän havainnoilleen.

Tänään olen vihdoin saanut päivitettyä putkilokasvien levinneisyyskartat. Kartoista kiitos kuuluu Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikölle taas kerran. Nyt kartat pitävät sisällään kaikki Luopioisten neliökilometriruudut ja jokaisesta löydetystä lajista on tehty kartta. Mukana on paitsi luonnonkasveja (vakinaisia tai satunnaisia) myös koristekarkulaisia, jotka ovat joko vakiinnuttaneet kasvupaikkansa tai viipyneet vain hetken alueen kasvillisuudessa. Sen sijaan istutettuja koriste- tai viljelykasveja ei ole kartoitettu eikä esitellä näillä sivuilla.

Seuraava työ olisi saattaa koko sivusto mobiiliystävälliseksi. Se on kuitenkin kovin suuri urakka tai sitten kallis, etten vieläkään uskalla luvata sen valmistumista lähiaikoina. Yritystä kuitenkin on. Tämäntyyppinen taulukkoon taitettu html-kielellä tehty sivusto on auttamatta vanhanaikainen ja pitäisi toki saada uusittua. Tulevaisuus näyttää, onnistuuko muutos ja milloin.’

Suomen puu- ja pensaskasvio

’Vuoden alussa ilmestyi jo jonkin aikaa odotettu uusin painos Puu- ja pensaskasviosta. Denrologian seura on ollut aikaansaava. Tämä on jo kolmas painos ja tällä kertaa täysin uudistettuna. Aikoinaan, kun ensimmäinen painos julkaistiin, olin vasta aloittanut kasviharrastuksen ja tyytyväisenä selailin uutta kirjaa, joka toi eteeni monia ennestään aivan tuntemattomia lajeja. Onko tuollainenkin olemassa, kasvaako tuokin Suomessa? Jo silloin kirjassa oli paljon myös sellaisia lajeja, jotka ovat puhtaasti koristepuita tai -pensaita. Tässä kirjassa niitä näyttää olevan vieläkin enemmän.’

Kirjaa mainostetaan täysin kotimaiseksi tunnistamis- ja käyttöoppaaksi. Sitä se onkin. Alan kotimaiset asiantuntijat ovat koonneet tietämyksensä yhteen ja saaneet aikaan 552-sivuisen kirjan. Kenttäoppaaksi se on kyllä hieman liian massiivinen. Tuskin sitä joka retkelle tulee otettua mukaan, mutta voihan sen määrityskaavoja selata pöydän ääressä näytteitä silmäillen. Kirja käsittää niin kuin edellisetkin painokset Suomessa luontaisesti ja viljeltyinä tavattavat puut, pensaat, varvut ja puuvartiset köynnökset. Lisäksi mukana on laaja kokoelma näiden lajien alempia taksoneita, alalajeja, variaatioita, muotoja ja lajikkeita. Yhteensä esittelyssä on 1300 taksonia ja toinen mokoma lajikkeita. Melkoinen määrä.

Tarkoilla kartoilla kerrotaan lajien levinneisyydestä maassamme tai niistä paikoista, missä niitä kasvaa istutettuna. Tällöin monet arboreettumit ja yliopistojen puutarhat tulevat esille. Monet selkeät kuvat myös parantavat lajien tunnistusta. Yllättävän monesta lajista on piirroskuva lehdestä tai kasvin oksasta. Monesti esimerkiksi lehden suonitus on vaikea selittää sanallisesti, mutta kuva kertoo sen heti.

Itse olin ilahtunut myös siitä, että mukaan oli otettu myös erilaisia ohjeita kasvin käytöstä ja menestymisestä, sen tuholaisia ja kasvitauteja unohtamatta. Ensi kesänä onkin syytä perehtyä näihin ja taas oppii jotain uutta. Kun teosta selaa, tulee kyllä sellainen tunne, että kaikkea on ihan liikaa. Aikaa menee siihen, kun etsii runsaasta valikoimasta sopivaa. Tämä ei ole suinkaan moite tekijöille vaan kiitos. Kun joutuu etsimään, löytää muutakin kuin sitä, mitä etsii. Moite on oikeastaan sille, ettei aina ole aikaa etsiä, kun on niin paljon muutakin mielenkiintoista. Niinpä olenkin päättänyt ottaa tämän kirjan haltuuni pieninä palasina, ahnehtimatta sitä kokonaan samalla kertaa. Hyvät määrityskaavat auttavat tässä.

Kun nyt katselee kirjaa, ei voi olla nostamatta hattua sen tekijöille. Leena Hämet-Ahti täytti pyöreät 90 vuotta kirjan ilmestyessä, onnea näin jälkikäteen. Ihmettelen, kuinka vireitä ja aikaansaavia voidaan olla vielä noinkin korkeassa iässä. Siinä on tavoitetta meille nuoremmille. Ehkäpä kohta saamme myös jo pitkään kaivatun uuden painoksen Retkeilykasviosta.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille luonnosta kiinnostuneille. Sen voi tilata esim. Tiedekirjan kautta.

Väre, H., Saarinen, J., Kurtto. A. ja Hämet-Ahti, L.: Suomen puu- ja pensaskasvio, 3. uudistettu painos. Denrologian seura r.y., 2021. 552 s.