Pakuri

pakuri’Viime aikoina tämä kuvan kääpä on saanut taas huomiota osakseen. Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on loppujen lopuksi hyvin huomaamaton yksivuotinen sieni, joka elelee koivun kuoren alla. Yleensä se sotketaan aiheuttamiinsa korkkimaisiin pahkuroihin eli pakuriin, joita ilmaantuu sienen vioittamaan puuhun. Näiden ilmaantuessa sienirihmasto on jo tunkeutunut syvälle puun ytimeen ja valkolahottajana tuhonnut sitä. Mustat pakurit säilyvät puun kyljessä vuosikymmeniä muistuttamassa sienestä.

Pakurikääpä on tuholainen. Joidenkin tutkimusten mukaan se aiheuttaa 30 % koivulahosta ja on siksi taloudellisestikin merkittävä tuohoeliö. Niinpä sen torjumiseksi metsästä poistetaan lahot lehtipuut ja vioittuneet rungot ennen kuin sieni on niihin päässyt pesiytymään. Tänä keväänä olen etsinyt pakurikääpiä monelta ennen tuntemaltani paikalta turhaan. Sen määrä on vähentynyt ainakin etelähämäläisessä metsässä.

 Miksi sitten kääpä on tullut julkisuuteen? Se on vanhastaan ollut Pohjois-Euroopassa varsinkin Venäjällä tärkeä tuote kansanlääkityksessä. Nykyään sitä pidetään adaptogeeninä eli sen uskotaan lisäävän kehon kykyä sopeutua stressiin. Sen pitäisi vahvistaa hermostoa, immuunijärjestelmää ja rauhasten toimintaa. Lääketieteellisissä tutkimuksissa tuloksia ei ole saavutettu, joten virallinen lääketiede pitää pakurista uutettua teeainetta tai tinktuuraa uskomuslääkkeenä.

Kuinka sitten onkin, ihmisiä on helppo vedättää mukaan kaikenlaiseen toimintaan, kunhan se perustellaan tarpeeksi vetävästi ja siitä saa rahaa tai terveyttä. Käävän viottamat puut pitävät kuitenkin yllä muutakin kuin vain sienen. Niihin on usein pesiytynyt suuri joukko eliöstöä hyönteisistä sammaliin, homesienistä alkueläimiin. Tikka mielellään nakuttelee toukkia kuoren alta ja tiainen tekee sinne kotinsa. Näin onkin vahinko, että pakurin viottamat puut raivataan pois biodiversiteettiä lisäämästä. Onneksi suojelualueilla ne saavat olla rauhassa. Jokamiehenoikeuksien myötä sieniä saa kerätä toisen maalta ympäristöä vahingoittamatta. Mitenkähän tulkitaan pakurin keruu? Paukuroiden lohkominen elävän puun kyljestä ei voi tapahtua puuta vahingoittamatta. Liekö siitä sitten minkäänlaista metsänhoidollista hyötyä tai vahinkoa?pakuri2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.