Kukkamattoa ja sammalharvinaisuutta

kukkamatto’Kävin tässä päivänä muutamana etsiskelemässä vanhoilta koivunkannoilta marrassammalia ja törmäsin suopellon kukkaloistoon. Ensin vain etsin niitä kantoja ja vasta sitten havahduin huomaamaan, missä kuljen. Joskus tuntuu upealta kulkea valkovuokkometsässä, joskus voikukkaniityllä tai loppukesän horsmikossa, harvoin saa kahlata orvokeissa. Tarkemmin kun katsoin kasvin lehtiä, huomasin, ettei se ihan tavallista orvokkia ollutkaan. Lehtien alapinta oli karvainen suonia pitkin ja joillakin jopa suonien väleistäkin. Tämähän kertoi sen, että kukkaketo muodostui pääasiassa viitaorvokista. Kaipa siellä kantalajejakin oli välissä, niin että risteymä pääsi syntymään. Valkoiset kukat kuuluivat sitten ketunleivälle, joka täytti kaikki aukkopaikat. Tällaista kenttää alueella oli niin kauas kuin saattoi nähdä. 

Alkukesä luo tällaisia yllätyksiä. Loppukesästä tämäkin paikka on kuin mikä tahansa muu ryteikkö, jossa nokkoset, horsmat ja vattu valtaavat alaa. Hakkuuaukeat ja suopellot ovat vihonviimeisiä kulkureittejä loppukesästä. Näin kesän alussa niillä viihtyy ja saa oikein kunnolla nauttiakin kauneudesta.

Löytyihän ne kannotkin lopulta ja muutamalla kasvoi myös haisumarrassammalta (Tayloria tenuis). Se on NT-laji, enkä sitä kovin usein ole täältä Etelä-Hämeestä tavannut. Muutama vuosi sitten syntyneiltä koivunkannoilta sen saattaa löytää, jos on hyvä tuuri.’

marrassammal

1 thought on “Kukkamattoa ja sammalharvinaisuutta

  1. Mielenkiintoisia, taianomaisia nuo suomenkieliset nimet! Jostakin syystä vain lajistoa opetellessa päähän tarttuvat paremmin tieteelliset, vaikka niiden parissa ei pääsekään yhtä lailla seikkailemaan metsän hämärissä mielikuvissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.