Sattuman sohaisu

pikkupaasisammal

’Jotkut ihmiset kieltävät sattuman mahdollisuuden. Kaikki voidaan selittää tieteellisesti tai löytää niille ratkaisu tutkimusten avulla. Itse olen useammankin kerran törmännyt tapahtumaan, jota ei voi selittää muulla kuin sattumalla, ellei mennä sitten henkimaailmojen puolelle. Pari viikkoa sitten istuin kirkonkylän seurakuntatalon kiviaidan päällä ja odotin parempaa puoliskoani. Siinä aikani kuluksi nojailin sementtiaitaan ja tunsin kuinka käsieni alla oli jotain pehmeää, siis sammalta. Kouraisin sitä ja siirsin kasvojeni eteen. Suurennuslasi oli tietenkin kotona eikä tuosta massasta ilman sitä saanut mitään selkoa. Niinpä kaivoin sattumalta taskussani olleen muovipussin esiin ja työnsin sammalet sinne, ne rippuset, jotka käteeni olivat raapaisussa jääneet. Sitten se parempi puolisko jo saapuikin ja lähdimme ajelemaan kotiin päin. Pussi löytyi myöhemmin taskusta ja kotvasen sen jälkeen mikroskooppi kertoisi löydön, jos siinä nyt mitään ihmeellistä olisi.’

Kuvassa on pikkupaasisammal (Schistidium submuticum). Se on uusi laji Luopioisiin eikä olekaan mikään turha laji. Sammal on pieni nimensä mukaisesti ja kasvaa juuri vanhoilla sementtipohjaisilla muureilla. Sen lehdet ovat karvakärjettömät ja taipuvat koukkumaisesti sisäänpäin. Sammal on eteläinen ja tavattu lähinnä etelärannikolta. Hieno löytö siis, mutta…

Niin, ei siinä kaikki. Sammalmöykystä pisti esiin myös hiippasammalta. Määritin sen kalvashiippasammaleksi (Orthotrichum pallens). Tätä sammalta olen löytänyt vain kerran aikaisemmin. Silloin se kasvoi Padankoskella vanhan navetan sementtisellä kivijalalla pieninä kasvustoina. Toinen löytö Luopioisiin siis. Sammal on mätästävä ja sen itiöpesäke on hunnullinen eikä hunnussa ole karvoja. Suku ei ole niitä helpoimpia, mutta tuntomerkit eri lajien kohdalla ovat selviä.

Lähetin näytteet tuosta sattuman sohaisusta ystävälleni määritysten varmentamiseksi. Edelliset olivat oikein, joten vanhakin oppii. Sitten siitä repesi ihan jotain muuta. Ystäväni ilmoitti sähköpostilla löytäneensä näytteen keskeltä jotain vielä hienompaa, jota en uskalla  edes ilmiantaa. Löytösammal oli vain muutaman millin mittainen verso, mutta jos se on se, miksi sitä nyt epäillään, niin sen levinneisyysalue on jossakin perin kaukana täältä, rannikolla ja Ahvenanmaalla. Löytö olisi ensimmäinen Pirkanmaalta ja koko EH-alueelta. Pieni sattumansammal lähti kirjekuoressa Helsinkiin seuraavaa määrittäjää tapaamaan ja saattaa olla, että sieltä sen matka jatkuu vielä maamme rajojen ulkopuolelle saakka. Joskus käy näin.

Kiitän (kerrankin ja julkisesti) vaimoa viipymisestä. Sattumaa kiitän myös ja jään odottamaan ylimmän tuomarin päätöstä. Toive on, että lopputulos on positiivinen, mutta sattumalta se voi olla kielteinenkin, kaikki ei ole aina helppoa. Aika näyttää ja kerron sitten lisää.

 

2 thoughts on “Sattuman sohaisu

    • Kiitos kommentista. Valokuvasta en pysty lajia määrittämään. Paasisammal joka tapauksessa.

      Muuten tuohon edellä kirjoittamaani voisin lisätä, että tuolta samalta aidalta löytyi kuin löytyikin silloin pari todella suurta harvinaisuutta pikkupaasisammalen lisäksi. Ne löytyvät sivuiltani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.