Fraktaaliruhtinas

6573

’Kun kuumuus estää pääsyn metsään, voi rauhassa syventyä tyystin erilaiseen maailmaan. Tähän tarjoutui oiva mahdollisuus Hannu Rajaniemen scifi-trilogian toisen osan Fraktaaliruhtinaan parissa. Kvanttivarkaan kohdalla jo hehkutin mielikuvituksen lentoa, yllätysten vyöryttämistä ja mahdottomuuksien kumoamista, nyt jään sanattomaksi. Tässä perässä on vain laiha kuvaus siitä, mitä on odoettavissa, kun kirjan lukee. Helppoa se ei ole, niinpä kannattaa lukea hitaasti ja keskittyneesti, mitään sirpaletarinaa se ei lupaa eikä mitään järjellistä kertomustakaan, onhan vain mahdottoman komea kuvaus jostakin, mitä ei juurikaan ymmärrä.’

Trilogian toinen osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen jäi ja toisaalta ei jatka. Kirjat ovat jatkoa, mutta oikeastaan vain henkilöiden suhteen. Kun Kvanttivarkaassa liikuttiin Mars-planeetan maisemissa, ostettiin ja myytiin ajalla, tapeltiin ropotteja vastaan ja vaikutettiin toisten mieliin yksityisyyden rajamailla, niin nyt näistä ei ole enää jälkeäkään. Tämä kirja liikkuu Maa-planeetan jäännöksillä, jossa liikkuu myös ruumisvarkaita, sielunkauppiaita, jinnejä ja muita kummajaisia. Nyt esiin tulevat Perustajagogolit: Pelleriini, Chen, Vasilev, Sielujen insinööri ja Hsien-kuit. Varas Jean le Flambeur saa tehtävän varastaa Chengogolin eli varhaisen kopion pääperustajasta. Saadakseen sen hänen on saamansa valehahmon avulla päästävä monen järjestelmän sisään ja turvattava lopuksi oma pakonsa. Mieli ja aluksensa Perhonen yhdessä Josephine Pelleriinin kanssa auttaa ja myös sotkee hänen yritystään. Maan asukkaat asuvat Sirr-kaupugissa, joka on jäänne menneestä ennen suurta romahdusta ja sotia. Heitä uhkaa koko ajan aavikolta vyöryvä villikoodien valta. Tämä tuhoaa asukkaiden oman koodin ja aiheuttaa kuoleman. Tawaddud on ylhäinen sirriläinen ja on tiiviissä yhteydessä aavikolla eläviin, mutta myös kaupungin muihin asukkaisiin. Varkaan kanssa hän joutuu lopulta tekemisiin pelastaakseen kaupunkinsa. Tarina etenee huippukohtaansa ja siinä käydään sota Mielen ja palkkasoturiarmeijan sekä muiden ilkimysten kesken. Lopulta Mieli voittaa, varas saa Kanuunaparatiisista mitä haluaa, mutta Perhonen tuhoutuu. Maan asukkaat päätyvät toiseen olomuotoon, sillä jokaisella elävällä olennolla on tarinansa ja tarina on hän ja tarinat asuvat autiomaassa. Kirja päättyy oikeastaan siihen mistä se alkoi.

Scifi on vaikea laji, sillä luodakseen sitä  pitää tietää valtavasti asioita, mutta on osattava myös käyttää mielikuvitustaan. Luonnonlait ovat ainakin tänä päivänä ne, jotka säätelevät meidän elämäämme. Tässä kirjassa tuntuu kuin niitä ei enää ole tai maailmassa vallitsisivat aivan muut lait. Tässä niin kuin ensimmäisessäkin osassa liikutaan ainakin neljässä ulottuvuudessa, siis myös ajassa. Mielenkopiota haetaan 600-luvulta Pariisista, liikutaan nykyajassa ja toisaalta taas huimissa tulevaisuuden maisemissa. Virtuaalitodellisuudet lomittuvat toistensa sekaan, niitä luodaan ja hävitetään. Samanaikaisesti hahmo voi olla monessa paikassa, kopiot liikkuvat alkuperäisen kanssa tai erillään, tekevät ratkaisujaan, jotka eivät aina ole samoja, sulautuvat ja kuolevat. Hahmo voi punoutua toiseen, jolloin hahmo onkin kaksi eri hahmoa päällekkäin, näin esim. Maassa olevien ihmisten keskuudessa on käytäntö.

Kirja liikkuu huikeissa seikkailuissa ja koska tekijänä on teoreettisen fysiikan tohtori, voi olettaa, että tapahtumilla on mahdollisuutensa eikä kaikki ole vain hatusta tempaistua. Siitä huolimatta kirja ei ole helppo luettava. Siihen sisältyy suuri joukko tarinoita monelta eri aikajanalta, kuin Tuhannen ja yhden yön tarinat, ja ne helpottavat lukemista, mutta monien kummallisten muodonmuutosten ja ratkaisujen maailma on hankala pitää kasassa. Hattua pitää nostaa kirjoittajalle. Jouduin lukemaan kirjaa uudelleen sata sivua edestä ja muutaman kymmenen lopusta päästäkseni jyvälle monesta asiasta. Se kannatti, sillä alku on aika sekava, kun ei muista tai tiedä taustoja. Oikeastaan jo Prologissa kerrotaan kirjan juoni ja sen lopun suuri yllätys. Se vain on kätketty ja saadakseen sen selville on kirja luettava kokonaan.

Kirjassa on paljon kutkuttavia yksityiskohtia. Tuhannen ja yhden yön tarinat tuli jo mainittua. Lisäksi todetaan, että Perhonen on luotu laulaen kuin Kalevalan kannel aikoinaan, Mielessä muutenkin on vinhasti suomalaisuutta onhan hän päätynyt Oortin komeetalle Maasta. Fantastinen tunnelma on varkaan ja Mielen saunomisessa Perhosen varastohytissä tai kohtaamiset virtuaalirannalla juuri kuin jossain klassisessa kuvauksessa paratiisista.

Varas suuntaa kirjan lopussa kohti Saturnusta ja siitä voi päätellä seuraavan osan liikkuvan sillä suunnalla. Jään mielenkiinnolla odottamaan, sillä tämä sarja on scifi-kirjojen ystävän pakollista luettavaa.

Rajaniemi, Hannu: Fraktaaliruhtinas (The Fractal Prince, suom. Antti Autio). Gummerus, 2013. 442 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.