Paikka vapaana

09VR_paikka_vap_kansi.indd’Maaseudun kirjastoauto on hyvä keksintö. Tämä kirja taitaa edelleen olle yksi varatuimmista teoksista suurissa kirjastoissa, nyt sain sen tilaamalla viikon varoitusajalla. Sensaatiokirjallisuus saa yleensä olla minulta rauhassa, en viihdy sen parissa. Nyt tein poikkeuksen. Toinen asia onkin sitten se, onko Rowlingin kirja Paikka vapaana sensaatiokirjallisuutta?’

Rowlingista tulee tietenkin mieleen Harry Potter ja maailmanmaine. Tämä hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu kirjansa herätti ilmestyessään suuria odotuksia ja suuria tunteita. Kirja kertoo pienestä englantilaisesta kaupungista, joka kamppailee olemassaolostaan suuremman ja paisuvan kaupungin puristuksessa. Konservatiivisuus henkii kaupungin kaduilta, suvaitsemattomuus sen asukkaista. Niinpä kaupungin elämä menee sekaisin, kun monessa mukana oleva toimija Barry Fairbrother lyhistyy golfkentän parkkipaikalle aivoinfarktin saaneena. Nyt on paikka vapaana toisille toimijoille ja voimasuteet on luotava uudelleen. Kompastuskivenä on Fieldsin kaupunginosa, jossa asuu köyhää, työtöntä ja toisen puolen mielestä tarpeetonta väkeä. Barry, joka oli sieltä kotoisin, halusi kehittää aluetta ja nostaa sen asukkaita elämään, poistaa huumeiden aiheuttamaa riippuvuutta klinikan avulla ja saada alueen kiinteämmin kaupungin yhteyteen. Toiset halusivat sysätä koko paikan naapurikaupungin niskoille. Jo ennen hautajaisia oli peli paikan täyttämisestä meneillään ja tässä pelissä ei kaihdettu mitään, jopa Barryn haamu nousi huutamaan syytöksiään netin välityksellä. Tarinaan kietoutuu suuri joukko ihmisiä niin Fieldsin vähäosaisista kuin kantakaupungin paremmista piireistä. Kavalkadi voisi olla Englanti pienoiskoossa. Vasta lopun hätkähdyttävät ja traagiset tapahtumat herättävät ihmisiä huomaamaan missä mennään.

Kirja sai ristiriitaisen vastaanoton. Toiset odottivat siltä harrypottermaista menestystä ja sensaatiota, toiset pitivät sitä floppina, jotkut mestariteoksena. Itse en ole lukenut kuin yhden Potterin ja se varmaankin riitti sitä laatua, joten ennakkoluuloja minulla ei ollut. Niinpä tämä kirja ei saavuttanut mitään suurta merkitystä ajatuksissani. Kirjassa on hyvä rakenne ja sen tarina on kerrottu koukuttavasti ja konstailematta. Ensin siinä häiritsi henkilöiden epämääräisyys. Ne menivät sekaisin ja sai jatkuvasti miettiä, kummalla puolella tämä tässä sopassa on tai kenen isä tai äiti nyt kertoo. Sukupolvien välinen viha tuli ehkä liiankin korostetusti esiin kirjan sivuilta. Lapset haukkuivat vanhempiaan aivan kuin nämä eivät olisi ihmisiä ollenkaan ja tasapuolisesti vanhemmat hakkasivat ja solvasivat lapsiaan. Onko näin nykyään Englannissa, onko Suomessa? Edes jonkinlaista normaalia elämää sai etsiä pahoinvoinnin keskeltä. Miten tähän on ajauduttu, vai kärjistääkö kirjailija tahallaan? Muutamassa kohdassa pahoinvointi ja henkinen väkivalta löi mielestäni yli. Ei näin voi olla. Takakannessa luvataan, että kirja on hauska. Sitä siitä saa hakea, jos vähänkin ajattelee ja jos henkilöistä voisi kuvauksen mukaan tunnistaa naapurinsa, niin voi meitä. Toisaalta ainahan pitää korostaa ja tuoda esiin erikoisuutta, eihän tekstiä muuten kukaan viitsi lukea. Kirja ei ole huono, mutta ei hyväkään, se ei ole neutraali eikä sensaatiohakuinen. Rowling on ladannut siihen kaiken sen ilkeyden ja vihan, mitä on löytänyt ja luonut sillä lailla yhteiskunnan, jossa en ainakaan minä haluaisi elää. Kautta aikojen naapurit ovat kadehtineet ja jopa vihanneet toisiaan, mutta sehän ei liene tavoite. Kun sitten saadaan pari ruumista ja ihmiset hätkähtämään, vasta sitten havahdutaan huomaamaan, että naapurissa saattaakin asua ihan kelpo porukkaa ja omat lapset tai vanhemmat ansaitsisivat paremman kohtelun. Eikö aikaisemmin?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.