Se, mitä ilman…

Saana

’Puolitoista kuukautta tuli kipuiltua ja tehtyä surutyötä ystävän vuoksi. Sitten oli aika mennä eteenpäin. Kuukausi näillä, Hillalla ja Saanalla, oli yhteistä elämää, tietämättä toisistaan. Nyt tulokas etsii paikkaansa, nuuskii, teputtaa sängynaluset muurinnurkat, tutustuu pihamaahan, marjapensaisiin. Reilun kahden kuukauden kokemuksella ollaan jo rehvakasta ja kaikkitietävää, mutta kun putos haavasta lehti…

Koirasta sanotaan, että se on ihmisen paras ystävä. Se ei sano vastaan, ei temppuile, ei hylkää ja kuitenkin kaikkea sitäkin se tekee. Liekö kasvatuksella merkitystä, jos koira on itsepäinen tai luonteeltaan jörö. Aika näyttää ja koira näyttää. Molempien kanssa on opittava elämään. Kun on aika lähteä, se otetaan vastaan luonnollisena, surraan hetki ja mennään taas, niin ihmisten kuin koirienkin maailmassa.’

1 thought on “Se, mitä ilman…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.