Kangastus 38

kangastus38Kjell Westö on ehkä tunnetuin tämän ajan suomenruotsalainen kirjailija ja hänen Helsinki-kuvauksensa ovat kerta kaikkiaan upeita. Kaikki hänen teoksensa lukeneena tartuin tähänkin innolla enkä pettynyt. Nyt ollaan hetkessä, mutta ei unohdeta menneitä tapahtumiakaan, eletään kahden ajan rajalla. Monesti juuri tällaisista tilanteista syntyvät suuret romaanit. Ehkä Kangastus 38 on yksi sellainen.’

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1938, aikaan kahden ajanjakson välissä. Kahdenkymmenen vuoden takaiset kauhut ovat vielä hyvässä muistissa eikä katkeruuksista ole päästy eroon, suuren eurooppalaisen sodan enteet heijastuvat pelkoina tulevasta. Kirjan tapahtumat kuvaavat tätä ajankohtaa, parin vuoden aikaa. Lakimies Claes Thune palkkaa avukseen toimistoon Matilda Wiikin. Tämä on pystyvä salaperäinen nainen, joka kuulee eräänä päivänä naapurihuoneesta tutun äänen ja kaikki muistot nousevat vastenmielisinä pintaan. Keskiviikkokerho, johon kuuluu Thunen kouluaikaisia ystäviä, kokoontuu kerran kuussa pohtimaan ajankohtaisia asioita vuoronperää kunkin seuran jäsenen luo. Sen toiminta kuitenkin muuttuu vähitellen erilaisten mielipiteiden korostuessa. Päätään nostavat niin eurooppalainen politiikka, antisemitismi kuin ihmissuhteetkin. Thune menettää vaimonsa Gabin parhaalle ystävälleen lääkäri Lindemarkille eikä pääse ajatuksesta eroon. Taiteilija Jogi Jary on juutalainen ja sairaanloinen. Seuran  jäsenet auttavat häntä kukin tavallaan, mutta siihenkin tulee säröjä, kun Saksan vaikutus ulottuu myös Suomeen. Stadion avataan olympialaisten toivossa ja kisoissa päästään todistamaan antisemitismin kulkeutuneen vahvana myös tänne. Toisena juonteena kirjassa kulkevat Matilda Wiikin muistot vuoden 1918-sodan ajalta ja sen jälkeen. Hän joutuu murrosikäisenä tyttönä vankileireille ja siellä raa’asti hyväksikäytetyksi. Siihen on ainoana lääkkeenä kosto. Kirjan loppua kohti tämä sanoma syvenee ja lopulta johtaa tekoon. Ampuja tiedetään, uhri paljastuu vasta kirjan lopussa.

Westö on tullut tunnetuksi Helsinki-aiheisista kirjoistaan, jotka pilkuntarkasti kuvaavat aikaansa. Edellisissä romaaneissaan hän luotaa päähenkilöiden elämää pitkältä ajalta ja seuraa yhteiskunnan muuttumista vuosikymmenien saatossa. Tässä romaanissa on sama poljento, mutta aikaperspektiivi on lyhyt, kuin kangastus menneestä tai tulevasta. Historia on yksityiskohtia myöten oikein, todelliset henkilöt liikkuvat kuviteltujen seurassa luontevasti ja tapahtumat tulevat esiin niin kuin historia on meille opettanut. Mielenkiintoista on, että oikeusmurha Stadionilla korjattiin Urheiluliiton toimesta juuri samana päivänä, kun luin tapahtumasta tästä kirjasta. Henkilöiden nimet olivat erit, mutta tapahtuma sama. Salomon Jaryn (oikeasti Abraham Tokazier) voiton mitätöiminen juutalaisen syntyperän vuoksi oli antisemitistinen päätös, joka siis tänä syksynä on anteeksipyydetty ja korjattu. Vaikka monet yksityiskohdat ovat oikein, niin on siellä vääriäkin. Tavaksi tahtoo tulla etsiä luontoon liittyviä kömmähdyksiä. Näitä löytyi: kontiainen oli tuohon aikaan maamyyrä, harmaahaikara perin harvinainen tuskin tavallisten ihmisten tietoisuudessa eikä suppilovahverotkaan vielä olleet suuremmin suosittuja ennen sotia. No, nämä ovat pieniä juttuja, mutta kertovat siitä, että me kaikki olemme erhtyväisiä.

Pidin tämäntyyppisestä Westöstä enemmän kuin pitkien aikavälien Westöstä. Paketti pysyi hyvin kasassa ja aikakausi tuli elävästi kuvattua. Henkilöt olivat kiinnostavia ja Helsinki esittäytyi taas upeasti lukijalle. Rouva Wiikin teosta ja ratkaisusta en pitänyt, se jotenkin oli niin ehdoton ja turha. En myöskään ymmärtänyt sitä paatosta, mikä joihinkin puheisiin ja tapahtumiin liittyi esim. politiikan puntarointiin. Sen ymmärtää ehkä vain, jos pistää sen sitä aikakautta vasten ja yrittää elää siinä mukana. Jälkiviisaus on tässäkin tapauksessa kovin helppo ratkaisu. Kirja antoi kyllä hyvän mielen, mutta jätti myös paljon pohdittavaa. Jotenkin nämä 30-luvun ehdottomuuteen päätyvät jutut pistävät ajattelemaan, voiko sama tapahtua uudelleen, historia kun tuppaa olemaan pyörä, aina uudelleen toistuva. Nytkin samanlaiset ajatussuunnat nostavat päätään Euroopassa ja tavallinen ihminen miettii: eikö mistään ole opittu. Hyvä, että joku kertoo asioista selkeästi ja mielenkiintoisesti. Siksi toivoisikin, että monet lukisivat Westön kirjan ajatuksella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.