Kuin pesiä

leipakorisieni

’Kun siivoaa puutarhaa, voi tehdä hienojakin löytöjä. Aikanaan kun ensi kerran kohtasin pesäsieniä, en ollut uskoa silmiäni, niin kummallisista eliöistä oli kyse. Nyt kun löysin harvinaisen uurteisen pesäsienen, olin taas hetken mietteissäni: kyllä luonto on antelias.’

Leipäkorisieni (Crucibulum laeve) on yläkuvassa kiinnittynyt lahonneeseen puuhun. Tällaiselta paikalta sen usein löytääkin karikkeen seasta puutarhasta tai pensaikoista. Kirjallisuuden mukaan se on yleinen, mutta ei sitä joka vuosi näe, ellei sitten varta vasten lähde sitä etsimään tutuilta paikoilta. Sieni on kooltaan sentin korkuinen ja vajaan sentin levyinen. Sen kori on sisältä sileä ja ulkopintaa peittää hieno nukka. Leipäset korin sisällä ovat oikeastaan sienen leviämiä, sillä ne sisältävät itiöitä, joista sitten kasvaa uusi itiöemä eli sieni. Leviäminen tapahtuu aika luonnollisella tavalla: kun vesipisara putoaa pesään, se ponnahuttaa leipäset ilmaan joskus kauaksikin kotipesästä. Mikä lienee alunperin kehitellyt tämänlaisen elämänmuodon? Hauska se ainakin on, vaikkei siitä ihmiselle taida muuta hyötyä ollakaan.

uurrepesäsieni

Tämä toinen onkin sitten todellinen kaunotar, se on uurtanut korinsa sisäpinnan täyteen kiharoita. Uurrepesäsienen (Cyathus striatus) voi löytää samanlaisilta paikoilta kuin leipäkorisienenkin, mutta se on paljon tätä harvinaisempi eikä kasva juurikaan Jyväskylää pohjoisempana. Itse olen sitä nähnyt paitsi Etelä-Hämeessä, niin myös Jyväskylän Rauhaniemessä monta vuotta sitten. Sieni on hieman kookkaampi kuin edellinen. Sen leipäset leviävät samalla tavalla vesipisaroiden avulla ja sen kasvupaikat ovat lahoavan karikkeen seassa. Pesän ulkopinta on karkeakarvainen ja ruskea.

Nämä kaksi sientä jäävät monesti huomaamatta pienen kokonsa vuoksi tai siksi, ettei aina tule katselleeksi tarpeeksi tarkkaan lahoavien kasvinosien joukkoon. Helposti luulee, ettei siellä voi olla mitään mielenkiintoista, mutta senhän nämäkin kaksi osoittavat, kuinka erehtyväisiä me olemme. Suomessa on kolmaskin pesäsienilaji (Crucibulum olla), mutta sitä en ole koskaan nähnyt. Kirjojen mukaan sekin on aikamoinen harvinaisuus. Sen kori on trumpettimainen ja sisäpinta hopeanharmaa. Olisipa hauska löytää tämäkin ’totinen torvensoittaja’. Ei muuta kuin etsimään!

6 thoughts on “Kuin pesiä

  1. Hienoja! En ole koskaan huomannut tuommoisia, vaikka aika paljon metsässä liikunkin näin sieniaikaan.

  2. En minäkään ole niitä koskaan löytänyt, vaikka koetan kulkiessani niitäkin etsiskellä. Hienot löydöt! Olisiko tämä syksy otollinen mitä erikoisimmille sienille. Lämmintä on ollut ja nyt kosteaakin – vai meneekö jo märän puolelle.

  3. Eikös tuo ensimmäisen kuvan sieni ole rakkosieni , Nidularia deformis? ”Leipäset” ovat ruskeita kypsinä ja niitä on runsaasti eivätkä ole kiinni ”kopassa”. Taitaa olla harvinaisempikin kuin leipäkorisieni Suomessa.

  4. Kuva pesäsienestä on otettu keväällä joskus toukokuussa ja siksikin se todennäköisesti on juuri pesäsieni. Rakkosientä en ole koskaan tavannut, mutta sen kasvukausi on syksyllä ja sen muoto ei ole noin säännöllisen kuppimainen ainakin kuvien perusteella. Jyvästen irtonaisuudesta en tiedä, mutta pesäsieniä katsellessani, ne ovat näyttäneet hyvinkin irtonaisilta ja vesipisara todellakin saa ne liikkeelle. Olen kokeillut!
    Tuomo

  5. Kiitos kommentista! Täytyy uskoa, kun useammalta taholta asia huomataan. En näitä sieniä kovin hyvin tunne ja olen varmaan erehtynyt aikaisemminkin. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.