Madoille ruokaa

kasvimaa

’Muutama päivä sitten arvuuttelin syksyisten kuuralehtien alkuperää. Lupasin palata myöhemmin kommenteissa asiaan, mutta teenkin siitä ihan oman jutun.

Kun näkee päivänkakkaran, sen yleensä tuntee ja ilahtuu sen näkemisestä. Mutta kun katsoo päivänkakkaraa, jossa ei ole kukkaa, ohittaa sen helposti rikkaruohona, tavallisena lehtenä tai ei yksinkertaisesti edes huomaa sitä. Sama juttu on hyvin monen muun kasvin kohdalla. Tunnemme siitä yleensä vain yhden piirteen ja määritämme koko kasvin sen pohjalta. Yleensä tämä piirre on kukka. Jotkut kasviotkin perustavat määrityksensä vain kukkaan, usein jopa vain sen väriin. Hyvä näin, mutta rikas luontomme tulee vielä rikkaammaksi, kun yrittää löytää muitakin piirteitä. Joskus kuljen metsässä ja yritän määrittää kasveja lehtien perusteella, en edes vilkaise niiden kukkaa. Näin syksyllä, kun kukkaa ei enää näy, se käy hyvin päinsä, ja koko ajan oppii lisää.

No, sitten niihin lehtiin nurmikolla. Kuvissa olleet kasvit voi määrittää ja oikeastaan on pakkokin määrittää lehdistä. Ylemmän kuvan lehdet muistuttavat raidan tai lepän lehtiä, mutta kun katsoo kuinka vino on lehden kanta eli kiinnittymiskohta ruotiin, pääsee oikeaan ryhmään. Kyseessä on jalava. Kerroin lehtien olevan pihasta, joten oikea laji on vuorijalava. Toisen kuvan lehdet ovat kerrottuja, mutta kun katsoo tarkasti, niin lehdykät eivät ole irrallaan lehden loppuun saakka kuten kotipihlajalla tai saarnella. Ylimmät lehdykät kasvavat kiinni toisissaan ja päättölehdykässä. Kyseessä on aika harvinainen pihapuu, mutta Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomesta luonnonvaraisenakin löydettävä suomenpihlaja. Kun katselee kasvinosia pitkään ja yrittää etsiä niistä sopivia tuntomerkkejä uudelleentunnistusta varten, ovat juuri lehden muoto, hampaisuus, väri ja suonten määrä hyviä muistitukia.

Tämän kirjoituksen yläosassa olevassa kuvassa nuo samat lehdet ovat päätyneet viimeiselle sijoituspaikalleen. Vetelin lehdet pressun avulla kasvimaalle ja aion vielä ennen talvea levitellä ne tasaiseksi kerrokseksi ja ajaa jyrsimellä maan sisään. Siinä on sitten madoille ruokaa talven ajaksi ja samalla tulee kasvimaa lannoitettua luonnonmukaisesti. Eipä ole tarvinnut juurikaan lannoitteita kaupasta ostaa.’

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.