Valokuvaaja

valokuva’Luonnossa liikkuva valokuvaaja on oikeastaan hyvin yksinäinen ihminen. Hän pääsee harvoin niihin enemmän tai vähemmän onnistuneisiin kuviin, joita hän ottaa. Joskus näkee itselaukaisilla otettuja potretteja ja olen siihen itsekin muutaman kerran syyllistynyt, kun olen halunnut saada dokumentin siitä, että olin täällä minäkin.

Itse en yleensä haluakaan kuviin. Jotenkin, kun on ikänsä ottanut kuvia toisista, niin tuntuu luontevalta, ettei itse ole mukana. Oman kuvan julkaiseminen blogissa, Facebookissa tai muualla netissä, ei tunnu nykyään edes järkevältä. Näistä varoitellaan ahkeraan, vaikka mitään hävettävää naamataulussa ei olisikaan. Niinpä en myöskään täällä omassa blogissa näytä yleensä kuvia, joissa on ihmisiä, en ainakaan luvatta tai tunnistettavasti. Jotkut ovat tämän jopa kieltäneet. Luonnossa on sen verran paljon kuvattavaa ilman valokuvaajan naamaakin, että sen luusi riittävän. Yläkuvassa olen mukana. Sovin somasti kahden männyn varjon väliin auringonlaskun valossa. Eihän tuo nyt hääppönen kuva ole eikä kohdekaan kaksinen, mutta siinä minä olen.

Kai se on niin, että nykyaikana, kun eletään tätä minä-minä- kautta, itsensä esiintuomiselle on monesti ja monelle selvä tavoite. Se ei aina tunnu hyvältä. Esimerkiksi en juurikaan enää viitsi avata radiota, kun sieltä tulee niitä itsensäkehujien höpötysohjelmia, tiedot etsittynä Wikipediasta tai puhdasta suunsoittoa. Muistan kaiholla sitä aikaa, kun joku kertoi jostain mielenkiintoisesta asiasta sotkemata siihen mukaan omia mielipiteitään. Ketä ne kiinnostaa! Taidan olla aika tylsä. Toisaalta tällainen blogi on juuri sitä samaa. Ehkä nytkin joku lukija miettii samalla tavalla. Seurantasivut kertovat, että lukijoita blogilla on, vaikka kommentteja tuleekin kovin harvakseen. Koska edelleen luonto on täynnä mielenkiintoisia ja yllättäviä asioita, aion jatkaa, vaikka se ei sitten ketään kiinostaisikaan.’

6 thoughts on “Valokuvaaja

  1. Tottakai jatkat! Jatkuuhan kuvasikin tuossa varjossa. Me täällä vaan surffaillaan, mutta sinä kirjoitat!

    • Mukava kuulla, kiitos kannustuksesta! Talven tullessa ehkä päivitystahti hiipuu, kun alkavat nuo lämmitystyöt ja hiihto. Otan vastaan myös ideoita, mistä voisi vääntää jutun tai keskustelupohjan. Kommenttien kauttahan nekin kulkevat, joten rohkeasti vaan ehdottelemaan.

  2. Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Vaikka itse tätä nettisukupolvea olenkin, vuosien myötä olen alkanut kokea kasvojeni näyttämisen kuvissa yhä vaivalloisemmaksi, jotenkin se ei enää tunnu relevantilta, samoin kuin joissain tilanteissa koko ulkonäön ajattelee jossain määrin merkityksettömäksi, vaikkei se sitä (oli se sitten hyvä tai ei) käytännössä niin ole. Jostakin syystä kuitenkin toinen ihminen kasvoineen päivineen näyttää kovasti kiinnostavan, eikä sen myöntämistä emmitä.

    Itse kuitenkin suunnitellummissa kuvissani käytän itseäni ikään kuin kuvan yhtenä osana, jolloin nimenomaan se, että olen itse kuvassa, tulee merkitykselliseksi kuvausprosessissa. Persoonansa hämärtämistä myöskin, osaksi suurempaa kokonaisuutta ja orgaanista muotokieltä.

    Ja blogisi on mainio, edelleen, vaikka gradukiireiltä tulee käytyä hivenen harvemmin. Tuli taas mieleen, kuinka se oli yksi askel kohti sitä, että aloin itsekin kirjoittaa. Kaikkea hyvää. 🙂

    • Kiitos mietteistäsi! Ehkä kirjoitukseni oli ajatus tätä tämän ajan kovin läpitunkevaa itsekeskeisyyttä vastaan. Siihen kun törmää jatkuvasti ja ihmettelee. Olen aina silloin tällöin vieraillut blogisi sivustoilla ja ihaillut tapaasi käyttää itseäsi kuvan osana niin kuin sanoit. Se onkin minusta ihan eri asia kuin jatkuva kasvojensa tai mielipiteittensä tyrkyttäminen muiden pällisteltäväksi. Silloin tuntuu, ettei sillä ole enää mitään järkevää merkitystä. Kuva on viesti ja sitä tulisi käyttää viestinä. Tyhjänaikaisuus harmittaa.
      Kiitos kannustuksesta!

  3. Tässä olisi joitakin ehdotuksia jutuista.
    Tällaisena amatööriharrastelijakasvibonggarina on mukava lukea kasviretkistäsi samalla jotain uutta oppien. Itseä kiinnostaisi lukea tarkemmin kasvikartoituksesta käytännön tasolla. Miten sen tarkalleen ottaen menee? Mitä valmisteluita? Miten havainnoidaan. Miten erilaiset kohteet vaikuttavat kartoituksen suorittamiseen? Miten reissut poikkeavat toisistaan? En siis kaipaa tarkkaa ”kasvikartoittajan muistilistaa” vaan esimerkkejä siitä, miten ne tyypillisimmillään menee.
    Kasvien määritystaitoni ei ole kovin kummoinen. Ostin aikoinani Retkeilykasvion. Sitä on edelleenkin vaikea käyttää vaikka olen sitä pläräillytkin melko paljon. Netti on tietenkin suurena apuna, mutta sitä ei ole aina saatavilla. Kukkakasveista on melko hyviä kuvallisia oppaita ja useassa tapauksessa yksi kuva on parempi kuin tuhat sanaa. Itselle edelleenkin tuottavat tuskaa esim. heinät ja sarakasvit. Niitä olisi mukava oppia enemmän rautalangasta vääntäen. Keskenään samannäköisiä lajeja olisi mielenkiintoista nähdä rinnakkain eroja korostaen. Muistan joskus vuosia sitten nähneeni ruotsinkielisessä artikkelissa mikroskooppikuvia vesisaran ja viiltosaran eroista – kuvia lehdistä ja siemenistä. Artikkeli on ollut usein mielessä, kun pitkään pähkäilin, onko Keski-Suomen rannoilla yleisesti löytyvä sara-kasvi vesi- vai viiltosara – vai aivan jokin muu. Olen lopulta päätynyt siihen, että se on viiltosara (kun näkyy olevan huomattavasti yleisempi kuin vesisara, ja sen perusteella sain tuntomerkitkin sopimaan). Ensi kesänä yritän löytää vesisara. Varmaankin, kun molemmat on kerran luonnossa nähnyt, niin niitä ei toisiinsa ”voi” sotkea, mutta siihen asti kaikki on vain kirjallisuuteen perustuvaa mielikuvaa.

    • Kiitos Jari kommentista ja ehdotuksista. Antamasi aihe on laaja ja vaatii hieman miettimistä. Kartoittaminen on pitkän prosessin tulos ja sen ’opettaminen’ lyhyesti ei onnistu. Jokainen kasvi vaatii oman pohdintansa. Toki jotain suuntaviivoja ja yleisiä neuvoja voin antaa ja kirjoitella blogiin, jospa niistä saisi apua tai intoa aloittaa. Harkitsen asiaa tässä talvikuukausina ja saatan vaikka muutamalla postauksella valottaakin asiaa keväällä. Mitään kovin suurisuuntaista en kuitenkaan lupaa tehdä. Sen voi sanoa jo nyt, että pienestä kannattaa aloittaa niin alueen kuin lajienkin suhteen ja vähitellen laajentaa kumpaakin. Merkitse ensin muistiin vaikka kotipihan kasvit, tee lista ja opettele lajit. Outoja voit kysellä vaikka minulta. Hyvä kuva vie mukavasti eteenpäin, näyte vielä enemmän. Onnea! Sarat ja heinät ovat kieltämättä niitä vaikeimpia, mutta myös haastavimpia.

Vastaa käyttäjälle Reijo Moilanen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.