Eedenistä itään

Eedenistä itäänTämä kirja on yksi vanhoista suosikeistani. Luin kirjan ensimmäisen kerran 70-luvulla ja katsoin varmaan elokuvankin aikoinaan. Nyt luin kirjan uudelleen ja sain siitä valtavasti uutta ajateltavaa, sellaistakin jota en edes muistanut siinä olleen. Kannattaa siis lukea kirjoja myös uudelleen. Tässä muutama kommentti kirjasta.

Eedenistä itään ilmestyi v. 1952 ja kertoo Adam Traskin elämäntarinan. Hän joutuu armeijaan isänsä tahdosta ja harhailee sen jälkeen juurettomana ympäri maata. Lopulta hän päätyy takaisin kotitilalleen Charles-veljen luo. Isä on kuollut ja jättänyt pojille suuren perinnön. Kaiken lisäksi veljekset löytävät portailtaan puolikuolleen tytön, Cathyn. Hän on paha ja hänen taustaltaan löytyy rikoksia ja murhia, mutta päästäkseen pakoon Cathy nai Adamin ja synnyttää tälle kaksospojat. Siinä vaheessa he ovat muuttaneet Adamin perintörahoilla ostamalle karjatilalle Salinasin laaksoon Kaliforniaan. Synnytyksessä auttaa Adamin kiinalainen palvelija Lee ja seudun suuri filosofi Samuel Hamilton, Steinbeckin isoisä. Kun Cathy vahvistuu, hän ampuu Adamia olkaan ja pakenee, jättää taakseen kaiken. Hän menee Salinasin kaupunkin ja asettuu huoraksi ilotaloon. Siellä Kate, kuten häntä nyt kutsutaan, hankkiutuu talon maman suosikiksi ja lopulta tappaa ja perii tämän.

Adam on pitkään aivan sekaisin ja selviytyy vain Leen ansiosta. Samuel Hamilton kastaa lopulta kaksospojat Aaroniksi ja Kalebiksi. Lee tutkii kiinalaisten sukulaistensa kanssa tarkaan raamatunkertomuksen Kainista ja Abelista ja päätyy siihen, että Jumala ei tuomitse Kainia vaan selvittää, että tämä on saava hallita syntiä. Pojat kasvavat ja perhe muuttaa kaupunkiin. Aaron kiintyy Abraan, naapurin tyttöön. Kaleb eli Cal kulkee synkemmissä piireissä. Hän tuntee pahuutta ja yrittää päästä siitä eroon. Lopulta hän onkii tietoonsa äitinsä olinpaikan ja menee tapaamaan tätä. Kate potee nivelreumaa ja on tullut neuroottisen epäluuloiseksi ja pelkää tulevaa. Hän pelkää myös poikaansa ja miestään, mutta rakastaa Aaronia vaikka ei tätä ole koskaan nähnytkään. Aaron opiskelee nopeasti ja saa collegepaikan valmistuakseen papiksi. Adam menettää suuren osan rahoistaan onnettomissa kaupoissa, jolloin Cal yrittää ostaa isänsä rakkauden rahalla, mutta Adam hylkää poikansa hädän hetkellä. Tällöin Cal juo itsensä humalaan ja vie Aaronin katsomaan äitiään. Aaron menee sekaisin ja palkkautuu armeijaan. Kate tekee itsemurhan. Cal ei saa sielulleen rauhaa, vaan kokee syyllisyyttä, varsinkin kun Aaron lopulta kaatuu sodassa. Adam saa aivohalvauksen ja joutuu vuoteeseen. Lee kokoaa perhettä yhteen Abran kanssa. Lopulta Adam antaa Calille anteeksi ja elämä saattaa jatkua.

Luin siis tämän eeppoksen ensi kerran 70-luvulla. Nyt palasin kirjaan uudelleen ja nautin jokaisesta sivusta. Juonen muistin ja aina kun siirryin eteenpäin, palasi tarina mieleen elävänä ja koskettavana. Nyt uudelleenluettaessa erityisesti Leen hahmo puhutteli minua. Hamiltonien sukutarina tuntui joissain paikoissa jopa turhalta, oikeastaan olisin jättänyt siitä mukaan vain Samuelin. Toisaalta tämä on myös kirjailijan sukukronikka, joten ymmärtää tarkan kerronnan myös tältä osalta. Se, että tämä puhuttelee edelleen vuosikymmenten jälkeen, osoittaa tarinan voiman ja iäisyyden. Kun Adam painuu masennukseen tai aivohalvaukseen, kokee kuin itsekin olisi samassa tilassa. Toisaalta voi samaistua Aaronin puhtauteen, viattomuuteen ja hyvyyteen, Calin elämän etsimiseen, jopa Abran naiseuteen. Ainoa, joka jää minulle edelleen mysteeriksi on Cathy. Voiko maan päällä olla moista pahuutta sitoutuneena yhteen naiseen. Onko hän Raamatun Eeva, synnin perikuva, niin kuin vanhauskoisesti luultiin ja selitettiin, että synti tuli maailmaan naisen kautta? Cathy surmaa ja ryöstää vanhempansa, ajaa nuoren opettajansa itsemurhaan, käyttää Charlesia ja Adamia häikäilemättä hyväkseen ja surmaa Fayen, ilotalon emännän. Sen jälkeen talo on todellinen synnin pesä, jossa vain raha käy avaimesta ei mikään muu. Cathy on loppuun asti paha, hän jopa testamenttaa rahansa Aaronille, ilotalon annin ja asiakkaiden maineen itse hyvyydelle ja ’synnittömyydelle’.

Läpi kirjan kulkee punaisena lankana rakkaus: sen puuttuminen, sen etsiminen, siitä kilpaileminen. Aaron saa sitä yllin kyllin, muttei osaa sitä käyttää, Cal kaipaa sitä ja etsii väärillä tavoilla, Lee ei haluaisi kiintyä, mutta huomaa ettei voi elää yksin, Cathylla sitä taitoa ei ole ollenkaan ja Adam on menettänyt rakastamisen taidon kokonaan, hän on saanut liian suuren kolauksen. Raamatun kertomus Kainista ja Abelista antaa kirjan tarinalle synkän pohjavireen ja se palautuu mieleen ja tekstiin aina vähän päästä. Kirja onkin eräänlainen raamatunkertomus uudelleen kirjoitettuna. Cal uskoo kirjan lopulle asti olevansa paha ja surmanneensa Aaronin. Vasta kun halvaantunut isä antaa hänelle synninpäästön, sinä olet saava, tilanne näyttää raukeavan. Jumala ajoi ihmisen Eedenistä itään ja antoi Kainille merkin, joka suojelee häntä. Saiko Cal vastaavan merkin?

Kirja on hieno kuvaus elämästä, sen mahdollisuuksista, ihmissuhteista ja rakkaudesta. Lee seuraa Adamia läpi tämän aikuisuuden ja elää poikien todellisena huoltajana niin maatilalla kuin kaupungissakin. Häntä rakastavat kaikki, Abrakin ja Lee rakastaa kaikkia. Hänen elämänsä on Adamin elämä ja perhe. Hän kokee suunnatonta menetystä, kun Sam Hamilton kuolee, mutta lopulta hän itse nousee jopa tätä suuremmaksi ajattelijaksi ja toimijaksi. Hän ei saarnaa eikä opeta, mutta kun on aika, hän osaa olla päättäväinen jopa julmakin. Lee on kirjan loistavin persoona, sen pyörittäjä. Adam on heikko ja saamaton, huomaamaton, Aaron hyvyys, Cal pahuus ja Cathy mysteeri.

Upea kirja uudelleenkin luettuna. Kannattaa kaivaa vanhat suosikkinsa esiin ja lukea, mutta kun on niin paljon muutakin.

John Steinbeck: Eedenistä itään, Tammi 1952. Suom. Jouko Linturi. 680 s.

1 thought on “Eedenistä itään

  1. Luin kirjan ja vaikutuin. Olin nähnyt vuosia, vuosia sitten elokuvan. Kirjaa luettuani yli puolen välin ihmettelin, että elokuvasta oli jäänyt mieleeni vain junan vaunuissa olleet pilaantuneet kaalit. Olisi mielenkiintoista nähdä elokuva uudestaan. Kuinka voisi noin mahtava tarina saada mahdutettua parin tunnin elokuvaan.
    Suosittelen lämpimästi kaikkia sen lukemaan, vaikka sivuja on 680, teksti on tiheää ja pientä.

Vastaa käyttäjälle Eila Vilen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.