Tähtikirkas, lumivalkea

Haahtela’Pari päivää sitten jukistettiin tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaat. Pidin itsestään selvänä, että niiden joukossa on myös tämä teos: Joel Haahtelan Tähtikirkas ja lumivalkea, mutta eipä ollut, valitettavasti. Kirjailija on jo pitkään ollut suosikkini, aina Elena-teoksesta saakka. Tämä pienimuotoinen romaani räjäytti silloin minussa jotain. Kuuntelin sen äänikirjana ja tein samalla remonttia. Kuuntelu keskeytti työn ja istuin parkettikasalle, pistin kädet poskille ja tunsin, ettei itku ollut kaukana. Kieli, tunnelma, sanoma, teksti oli niin täydellistä, kaunista. Saman voi sanoa tästä kirjasta. Jos et vielä ole löytänyt Haahtelaa, tee se nyt!’

Haahtela jatkaa tässä kirjassa mielen luotaamista, sielun kartoittamista. Nyt mennään niin syvälle ihmismieleen, ettei liene mahdollista mennä enää syvemmälle. Kirja rakentuu neljään jaksoon, kuvaelmaan itsensä vähitellen kadottavan miehen elämästä.

Nuori mies sysätään suurkaupunkiin, Pariisiin, 1800-luvun lopulla. Hänen ensimmäinen rakkauskokeilunsa kotimaassa päättyy kaikin puolin onnettomasti. Klaaraansa hän ei unohda koskaan, tämä kulkee hänen kotimaan identiteettinään läpi elämän päiväkirjojen. Pariisissa mies saa paikan lehden sähköttäjänä ja lopulta toimittajana. Hän kohtaa elämän suurkaupungin vilinässä, maalaa, tutkii impressionisteja, kiertää maailmannäyttelyä ja museoita.

Seuraava kohtaus on Berliinistä juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Pariisilaisen lehden ulkomaankirjeenvaihtajan mieli alkaa hajota. Hän on hoidoissa, mutta jatkaa sinnikkäästi mustakantisen päiväkirjansa kirjoittamista. Rakastettu laulajatar Margaretha on hänen tukenaan sodan syttymiseen saakka. Kun Sarajevon laukaukset ammutaan, ranskalaisena pidetty toimittaja joutuu pakenemaan Saksasta.

Kolmas kuvaelma on sodanjälkeinen merimatka Kauko-Itään, Siamiin. Reportteri kokee tyhjän paperin kammon. Matkan tuomasta vaihtelusta ja kohtaamisista huolimatta hän ei pääse itseään pakoon eikä menneisyyttään. Klaaralle hän kirjoittaa edelleen, nyt kuin matkakertomusta.

Viimeinen kohtaus eletään taas Saksassa, Bernburgissa. Nyt toimittaja on mielisairaalassa ja hänen identiteettinsä hajoaa vähitellen ensin yksittäisiksi lauseiksi, sitten sanoiksi ja kirjaimiksi, lopulta… alkaa toinen maailmansota ja sen seuraukset. Jälkikirjoitus kertoo sitten lopun. Itsensä hukannut mies nousee näkyviin sen kautta, mitä kaukainen sukulainen kokee itsessään ja hänessä.

Ei päässyt Haahtelan yhdeksäs kirja siis Finlandia-ehdokkaksi ja se lienee taas yksi kulttuuriskandaali tämän kisan historiassa. Tämä kirja on vuosisadan teos, jonka arvo tulee nousemaan tulevaisuudessa. Tosin on muistettava, että palkinto on kaupallinen eikä tämä kirja ole sitä. Kirjan äärimmilleen hiottu teksti, saumaton kerronta ja särkymätön tunnelma luovat lukunautinnon, jollaisen harvoin kokee.

Kun Haahtelalta kysyttiin YLE:n Aamun kirja ohjelmassa 31.10. mitä kirjan nimi tarkoittaa, kirjailija hymyili hieman myhäillen ja otti esiin sen kohdan Bernburg-jaksosta, jossa toimittaja joutuu eräänlaiseen katatoniseen tilaan ja kokee olonsa tähtikirkkaaksi ja lumivalkeaksi. Se on siis sielun tila, jonka jokainen lukija voi kuvitella omanlaisekseen.

Kirjan lopussa kuvataan myös hyvin voimakkaasti Natsisaksan eutanasiaohjelmaa. Kirjailija rinnastaa sen nykyaikaan ja tämän hetken nationalismin nousuun ja markkinatalouteen. Tyyli oli eri, mutta onko tavoite sama? Psykiatrina hän itse on joutunut pohtimaan näitä asioita perusteellisesti. Kirjassa toimittajan identiteetti selviää vasta jälkisanoissa. Kirjan edetessä hänen identiteettinsä hajoaa vähä vähältä eikä sitä pysty pelastamaan oman maan kielellä kirjoitetut päiväkirjat eikä maailman ääriin matkustaminen. Ihmisen mieli ja ihmisen sielu ovat tieteen suuria mustia aukkoja, joiden rakennetta ja toimintaa ei tunneta. Kirja kuvaa tätä loistavasti. Voidaanko enää syvemmälle mennä?

Haahtela, Joel: Tähtikirkas, lumivalkea. Otava, 2013. 270 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.