Valetta

valekanttarelli

’Voi kuinka monta kertaa vesi on jo herahtanut suuhun ja sitten onkin huomannut, että valetta se vain on, ei ole sitä herkkua, jota ajatteli. Valekanttarelli voi joskus olla niin aidon näköinen, että vaikka sen poimii maasta, saa katsoa parikin kertaa ennen kuin tajuaa virheensä.’

Valekanttarelli (Hygrophoropsis aurantiaca) on meillä yleinen sieni, joskus jopa yleisempi kuin oikea kanttarelli. Sen tapaa kuivemmilta ja karummilta paikoilta ja usein se kasvaa teiden varsilla, kuorikasoissa tai kangasmetsien maatuvilla risuilla. Valekanttarellin sotkee oikeaan, jos se on mehevä ja tuore, kuivuneena ja vanhana sitä ei enää sotke yhtä helposti. Väriltään se ei ole niin tasaisen keltainen eikä myöskään niin säännöllisen suppilomainen kuin oikea kanttarelli. Myös sen malto on sitkeää ja tummemmanväristä. Paras tuntomerkki on kuitenkin maku. Valekanttarelli on tympeänmakuinen. Se ei ole myrkyllinen, mutta ei myöskään syötävä. Niinpä se kannattaa jättää metsään.

Monella ruokasienellä on myrkyllinen tai syötäväksikelpaamaton rinnakkaissienensä: sappitatti muistuttaa lehmäntattia, lakristsirousku kangasrouskua, valkokärpässieni herkkusientä. Niinpä sieniä kerätessään kannattaa ottaa vain niitä, joita varmasti tuntee, ettei tule vahinkoja. Jos epäilee myrkytystä, sen kanssa ei kannata viivytellä. Myrkyllinen sieni vaikuttaa joko keskushermostoon (kärpässienet) tai sisäelimiin aiheuttaen solivaurioita (valkokärpässieni, korvasieni, seitikit). Ensiapuna suositellaan lääkehiilen antamista. Myrkytyskeskus auttaa myös, jos epäilee saaneensa sienimyrkytyksen.

Metsissä on tähän aikaan paljon syötäviä sieniä. En aina ymmärrä sitä viettiä, mikä joillakin ihmisillä on, kerätä tuntemattomia sieniä,. Minuun otti taannoin yhteyttä oikein kuvien kanssa innokas sienestäjä ja kyseli sienen lajia. Hän kertoi syöneensä niitä ja olevansa edelleen hengissä. Eihän lajia pysty aina kuvasta sanomaan, mutta siitä kuvasta erotti kyllä pulkkosienen kaarevat muodot ja kuivan pinnan. Lievästi myrkyllinen pulkkosieni on ennen ollut ruokasieni, tiettävästi sitä edelleenkin syödään Venäjällä, mutta meillä se luokitellaan nykyään myrkkysieniin, jonka myrkky kerääntyy kehoon ja saattaa lopulta johtaa jopa kuolemaan. Niinpä en suositellut kuvien lähettäjälle sienen syömistä.

Nyt ovat suppilo- ja kosteikkovahverot parhaimmillaan. Ne ovat maultaan ihan kanttarellin luokkaa eikä niillä ole myrkyllisiä rinnakkaislajeja. Niiden ainoa haitta on sienen pienuus ja mallon ohuus. Onneksi näitä vahveroita on yleensä runsaasti sopivilla paikoilla. Talveksi ne on helppo säilöä kuivaamalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.