Herra Darwinin puutarhuri

05CG_1_kan.inddJoululahjakirja tuli luettua ja siitä tähän tuoreeltaan muutama kommentti. Suosittelen, vaikka kirja ei helppo olekaan.

Herra Darwinin puutarhuri on erikoinen teos. Sen luettuaan jää miettimään, mitä siinä oikeastaan tapahtui. Oliko se hyvä kirja vai ei?

Teoksen tapahtumapaikkana on englantilainen maalaiskylä Down, jonka kuuluisin henkilö on herra Darwin, suuri tiedemies. Eletään aikaa 1870-luvulla, jolloin Lajien synty-teos on jo parikymmenvuotias ja polemiikki sen sanomasta käy edelleen kuumana. Kyläläisiä tuntuu kuitenkin kiinnostavan enemmän se, että Down Housessa on ’dysh’ eli suihku kuin se, mistä he polveutuvat tai onko ihminen luotu vai kehittynyt.

Kerronnasta kirjassa vastaavat kyläläiset, ihmiset ja eläimet. Lukiessaan kirjaa ei aina tiedä, kuka puhuu, mutta onko sillä kovin suurta merkitystä. Tapahtumapaikkoina ovat kauppa, kirkko ja kapakka. Niihin kokoonnutaan ja niissä pohditaan elmänmenoa, vaihdetaan kuulumisia, juoruja, siellä otetaan kantaa myös Jumalaan ja siihen uuteen, jonka Darwin on tuonut, tieteeseen. Keskustelujen ulkopuolelle jää puutarhuri Davies, koska hän on kyläläisten mielestä hullu ja jumalankieltäjä, kaiken uuden epäilyn kohde. Puutarhuri suree kuollutta vaimoaan ja kahta sairasta lastaan, mutta hoitaa työnsä ja miettii samalla kaikenlaista uutta. Hän on kuin kyläläisten ja Darwinin välissä, suodattimena.

Kyläläiset saavat käsiinsä lehtileikkeen, joka koskee heidän elämäänsä. Oma oikeus ja Davisin onneton elämä tuovat kirjaan sosiaalidarwinismin piirteitä: kenellä on oikeus elämiseen tai yhteiskunnan apuun. Kylän asukkaat ryntäävät todistamaan Daviesin onnettomuutta, hevosen kaatumista tai yleensäkin toisen vahinkoa. Puutarhurin he näkevät puivan nyrkkiä taivaalle, tappavan lapsiaan ja tuhoutuvan, jumalattoman. Kyläläiset ovat valmiit rankaisemaan huorintekijöitä, huijareita ja siinä samassa myös onnetonta puutarhuria. He ovat kuin haaskalintuja saaliinjaossa.

Kyläläisten elämä on takapajuista, mutta he odottavat uutta, sitä minkä he uskovat tulevan Darwinin kautta. He ihmettelevät lääkettä, joka toisaalta tappaa ja toisaalta parantaa. Heidän puheissaan esiintyy myös sähkö, joka on kuin henki, ei sitäkään voi nähdä. Puutarhuri Davies ottaa sen kuitenkin käyttöönsä rakentaakseen sähköistetyn kasvimaan. Samalla hän aavistaa tulevaisuuden ja hänen oma elämänsäkin saa merkityksen, pojalle löytyy apu kampurajalkaan ja tytär tekee iloiten työnsä.

Kirjan teksti on huolella punnittua ja äärimmäisen pelkistettyä, jopa runollista tai aforistista. Sen lauseet ovat täynnä ajatusta. Mutta kirja on myös vaikea lukea, kun siinä ei ole perinteisen kirjan kuvausta, kronologiaa eikä dialogia. Kirjan kertojana toimii välillä yksityinen henkilö, jonka taustasta ei kerrota mitään tai sitten koko kylä me-muodossa. Toisinaan kertoja esitellään kappaleen alussa: ’Minä Stuart Wilkes istuin Anchorin ikkunapöydässä…’. Minulta kesti pitkään saada selville esimerkiksi kunkin kertojan status kyläyhteisössä. Niinpä kirja ei ollut ollenkaan sellainen luokkayhteisöllinen kuvaus, mihin on tottunut tuon ajan englantilaisissa kirjoissa, esim. Dickensillä. Toisaalta Calson kuvaa hyvin tarkasti maaseudun elämää ja saa sen tuntumaan todelliselta. Hän jopa käyttää samaa kuivaa ironista huumoria, jota kutsutaan englantilaiseksi. Kaikkea ei selitetä, vaan lukija saa elää aukkokohdat omien tuntemustensa pohjalta. Ihmisten puheiden kautta tulevat sitten esiin kertojien ajatukset, tuntemukset jopa aistimukset.

Linnut ovat sitten oma lukunsa kirjassa. Niillä lienee symbolinen asema kerronnassa. Naakat pyörivät kellotapulin ympärillä naukuen, kuin arvostelisivat kirkon toimia ja rinnastuvat siten selvästi kirkon ja Darwinin vastakkainasetteluun. Varpuset tirskuttavat nekin uskoansa. Jotenkin tuli sellainen tunne, etteivät ihmiset ja linnut juurikaan eroa toisistaan. Oliko tämä vain Darwinin ajatusten mukanaan tuomaa sattumaa vai oliko kirjailija sen niin ajatellutkin?

Kirja täydentää hienosti Darwinin juhlavuoden teemaa, tulihan tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta tiedemiehen syntymästä ja 150 vuotta Lajien synty-teoksen julkaisemisesta. Kirjassa ei oteta kantaa kehitysoppiin tai luomisoppiin, ei puolesta eikä vastaan, sen paikka on muualla.

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. Otava 2009. 176 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.