Herodes

herodes1’Kuukauden kahlasin tätä fyysisestikin painavaa eeposta iltalukemisina, mutta kyllä se kannatti. Kirja piti tiiviisti vankinaan ja vei ajatukset ajanlaskun alkuun, jossa tapahtumista ei ollut puutetta. Meille ovat tuttuja Raamatusta sen ajan ihmiset – Pontius Pilatus, Herodekset, Salome ja Herodias, profeetat Johannes ja Jeesus – tässä kirjassa pääosassa on vain Herodes Antipas ja muut vikisevät perässä. Elävä kerronta vie lukijaa kuin turistimatkalla antiikin saloihin ja lukiessaan voi elää kuin yhtenä sen ajan ihmisenä. Olisiko silloin ollut hallitsija vai orja, pappi vai roomalainen? Kaikilla oli omat huolensa eikä kukaan ollut täysin turvassa ihmisen oikuilta, jumalista puhumattakaan. Kannattaa tutustua.’

Kirjailijan 11. romaani voisi olla hänen pääteoksensa, mutta kun ei tiedä tulevaisuudesta. Tämä on myös kolmas teos kirjailijan tuotannosta, joka pääsi Finlandia-ehdokkaaksi. Voidaan siis sanoa paremman luokan kirjasta ja kirjailijasta. Teos on järkäle kooltaan ja sanomaltaan.

680 sivua vievät lukijan kahden tuhannen vuoden takaisiin vanhoihin aikoihin, juonittelevaan Rooman valtakuntaan. Kirjassa matkataan niin Jerusalemiin, Tiberiakseen kuin Roomaankin. Kirjan minä-kertoja Herodes Antipas on julman ja verisen Herodes Suuren poika ja saa hallittavakseen isän kuoleman jälkeen neljännesruhtinaana Galilean ja Perean maakunnat. Hän elää hallitsijana usean kuoren välissä. Toisaalta ylintä valtaa pitävät jumalat Augustus, Tiberias ja Caligula, joidan hallitusaikaan hänen oma aikansa sijoittuu. Toisaalta Jerusalemin papisto tuomitsee hänen elämäntapansa ja maakuntien vapaudet. Kansa elää kurjuudessa, mutta saa parempia etuja kuin muualla, kuitenkin ruhtinas saa kiusakseen kaksikin profeettaa ja kansan vihat. Eikä Herodesta hellitty mukavilla sukulaisillakaan, kuka tavoittelee hänen valtaansa, kuka hänen omaisuuttaan, kuka mitäkin eikä vähiten oma vaimo, aasinmaidossa kylpevä Herodias.

Kirja alkaa kuin jännityskertomus. Herodeksen pitkäaikaiset uskotut kuolevat yksi toisensa jälkeen myrkkyyn. Naapurimaan kuningas vihoittelee, oma veljenpoika Agrippa juonii Roomassa. Herodes elää vanhuuttaan, muistelee mennyttä ja filosofoi tulevaa. Hänen mieltään painaa niin valveilla kuin unissakin suuri profeetta, jonka kanssa hän on käynyt keskusteluja, mutta jonka hän kohtalon oikusta on joutunut mestauttamaan. Johannes Kastaja saa seuraajan, Jeshuan, joka herättää Herodeksessa vain vähän ajatuksia, mutta joka myös joutuu kuolemaan hänen aikanaan, vaikka ruhtinas ei sitä tahtonutkaan. Lopulta Herodes itsekin joutuu matkaamaan viimeisen kerran Roomaan. Hullu jumala Caligula ei anna armoa, vaan karkoittaa hänet Galliaan kuolemaan.

Kirjaa vertaa tahtomattaankin niin Raamattuun kuin Waltarin kirjoihin noilta ajoilta (Valtakunnan salaisuus, Ihmiskunnan viholliset). Vertailu ei ole pahasta, mutta täytyy koko ajan muistaa, että tämä on täysin oma kirjansa, jossa on vain historiallisia aineksia tuolta ajalta. Voisi sanoa jopa, että näin luotu Herodes on pitkälti fiktiivinen henkilö. Hänen elämänsä on kuitenkin kirjan keskiössä. Kirja kuvaa paljon valtaa ja sen käyttöä, sen tuomia vaaroja ja ahdistusta. Herodes ei halunnut nuorena valtaa eikä myöskään vastuuta. Hän heräsi eräänä aamuna ja huomasi olevansa ruhtinas, jolla nuo molemmat olivat. Käyttäessään valtaa hän yritti olla inhimillinen ja parempi kuin isänsä, mutta ei lopultakaan onnistunut siinä. Aika vaati väkivaltaisia loppuja ja kuritusta.

Herodes muistetaan Johannes Kastajan mestauksesta. Hänellä oli myös osansa Jeesuksen tuomiossa. Kumpaankin hän kirjan mukaan ajautui tahtomattaan, niin kuin moniin muihinkin väkivaltaisiin tekoihin. Oliko hän liian kiltti, johdateltavissa, vai ainosataan mies väärässä paikassa? Kirjailija pistää Herodeksen suuhun monia sellaisia sanontoja ja ajatuksia, joita voisi olla esillä tänä päivänä. Väistämättä tulee tunne, että Herodes ja Jeesus olivat hyvin samanlaisia ja aikaansa edellä.

Kirjana Herodes on taattua Sahlbergia, upea kieleltään, tuore sanonnoiltaan ja looginen kerronnaltaan. Sellaisenaan hienoa mutta kieltämättä raskasta luettavaa. Historiallisia virheitä hän varmaankin on tietoisesti vältellyt, samoin kuin Raamatun esiin tuomia asioita. Jeesus ja Johannes ovat sivurooleissa hänen kerronnassaan eikä heille anneta paljon arvoa. Kerronta vertautuu eittämättä nykyaikaan, eikä paljon tarvitse ajatella, kun huomaa, kuinka samanlaista aika oli silloin kuin nytkin: juonittelua, vallanhimoa, rahan valtaa ja ihmisten riitaisuutta. Nykyään ei päätä katkaista ihan niin herkästi eikä sananvapautta tuhota ristinpuuhun, mutta muut menetelmät eivät ole mihinkään muuttuneet.

Upea kirja vaikeasta aiheesta. Kannatti lukea, vaikka siihen kuukausi menikin.

Sahlberg, Asko: Herodes. WSOY, 2013. 680 s.

4 thoughts on “Herodes

  1. Luettu. Olipas lukukokemus, reilun viikon kahlasin. Komppaan ajatuksiasi pitkälti, lisäksi minua viehätti dialogissa esiintynyt osuva huumori. Miten kohdalleen meni itseironiakin. Oli helppo matkustaa mukana kirjan tapahtumapaikoilla. Kiitos hyvästä postauksesta ja kirjan lainasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.