Vino päivä

sammalvinokas

’Eilisen syksyn ensimmäisen kylmän päivän piriste oli pieni vino sieni, joka pilkisteli sammalten seasta Kuhmalahden kirkkoaidan tolpan päässä. Ensin ajattelin sienen menneen rikki ja jääneen sen vuoksi kyljelleen kuin resuisena, mutta lähempi tarkastelu paljasti, ettei siinä mitään vikkaa ollut. Vika oli katsojan silmissä. Sieni oli vinossa ja sen kuuluikin olla, sillä se on sammalvinokas (Arrhenia spathulata). Nythän senkin sitten tunnen.’

Sammalvinokas ei ole kovin yleinen sieni, ei ainakaan näin kaukana sisämaassa. Sitä tavataan yleisimmin Ahvenanmaalta ja Uudeltamaalta ja harvinaisempana Etelä-Hämeestä ja yllätys yllätys Kuusamosta. Se viihtyy kedoilla, kuivilla niityillä, pihakivillä, kiviaidoilla ja -rakenteissa. Sen seurana on lähes aina pieni hauskannäköinen sammal, ketopartasammal (Syntrichia ruralis), jolla se usein loisii. Kuvastakin erottuvat sammalen tylpät lehdet, joissa on hauska karvakärki. Sammal on sekin monin paikoin harvinainen, mutta kasvaa juuri samanlaisilla paikoilla kuin sienikin. Lisäksi sitä tavataan emäksisiltä lehtokallioita liki koko Suomesta. Molemmat ovat kalkinsuosijoita eli tarvitsevat elääkseen runsasravinteisen kasvualustan.

En ole aikaisemmin kiinnittänyt tähän sieneen huomiota sammalia katsellessani. Vinokas ei ole aivan pieni, onhan sillä korkeutta yli sentin ja leveyttäkin melkein saman verran. Lisäksi se on sammalmatolta hyvinkin helposti havaittavissa vaalean värinsä vuoksi. Lajina se kuuluu vinokkaisiin ja samassa suvussa on kuusi muuta lajia. Kaikki ovat pieniä ja vaikeasti löydettäviä tai puutteellisesti tunnettuja. Niinpä tämän löytyminen olikin iloinen yllätys. Ruokasieneksi siitä ei ole eikä sillä taida muutenkaan olla mitään hyötykäyttöä, mutta se on taas yksi osoitus luonnon monimuotoisuudesta ja rikkaudesta. Pitäisiköhän vielä paneutua noihin sieniinkin oikein kunnolla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.