13: paju

paju1

’Pajut liittyvät pääsiäisen ajan juhliin. Tänä vuonna palmusunnuntai virpomisineen on kovin myöhään. Niinpä valitsin tämän viikon kasviksi pajun jo tässä vaiheessa. Kovin myöhään saan päivityksen aikaan osittain koneeni rikkoutumisen vuoksi ja osin surun vuoksi. Jälkimmäisestä päivitän jossain paremmassa välissä hieman enemmän. Mutta nyt ajatuksia pajuista.’

Yleensä puhutaan pajuista pelkästään niiden sukunimellä (Salix spp.). Maassamme kasvaa kuitenkin kolmisenkymmentä pajulajia, jotka joskus ovat aika hankalia erottaa toisistaan. Raita (Salix caprea) on puumainen kookas kasvi, kun taas tuntureiden vaivaispaju  (Salix herbacea) suikertaa suurelta osin maan alla ja työntää vai versojen kärjet maan pinnalle. Näin keväällä aikaisin pajut aloittavat kukintansa. Oikeastaan ’kissat’ ovat vasta alku ja varsinainen kukinta on toukokuussa. Silloin keltaiset heteet aukeavat ja kimalaiset löytävät helmeilevää mettä ravinnokseen. _DSC0025Samalla ne pölyttävät vihreät eminorkot. Paju on kuitenkin huono lisääntymään siemenestä ja monet pajupensaat ovatkin ikivanhoja aina uudelleen tyvestä uusiutuvia kasvustoja. Toinen erikoisuus on, että ne risteytyvät helposti keskenään ja joskus tuntuu, ettei puhdasta pajulajia löydä ollenkaan, kaikki vaikuttavat kahden tai useamman lajin risteymiltä. Varsinkin Pohjois-Suomessa näkee kummallisia pajuja, joista ei suoralta kädeltä pysty määrittämään lajia. Lisäksi risteymät risteytyvät takaisin kantalajiensa kanssa ja niinpä sekasotku vain lisääntyy.

Paju on ollut ennen vanhaan hyödyllinen kasvi. Sen kevätkissoja on tuotu koristeeksi sisään, mutta siitä on myös punottu monenlaisia käyttöesineitä. Tämä tapa on viime vuosina lisääntynyt uudelleen erilaisten askartelukurssien myötä. Syksyllä tai talvella kerätään ohuita pajunversoja ja ne säilytetään esimerkiksi kosteassa pussissa, jotta ne pysyisivät tuoreina punomista varten. Valmiita esineitäkin on hyvä aina silloin tällöin kostuttaa, niin ne kestävät paremmin. Muunkinlaista hyötyä pajuista on ollut. Kesällä on katkottu pajunoksia kerpuiksi muiden lehvien kanssa lampaille tai lehmille._DSC0028 Näin saatiin talveksi hyvää ravintoa. Myös nahan parkitsemiseen kerättiin pajun oksia ja etenkin niiden kuorta. Parkkiaineena se onkin ollut korvaamaton. Entisaikaan tiedettiin myös, että pajun kuorta pureksimalla saattoi parantaa päänsäryn tai lihaskolotuksen. Tämä johtuu pajun salisiinista, josta elimistössä muodostuu salisyylihappoa, samaa ainetta kuin on asperiinissa.

Näin keväällä, kun lehdet eivät vielä peitä pensaita, voi pajuissa nähdä ’pajunruusuja’. Ne ovat pienen äkämäsääsken (Dasineura rosarian) aiheuttamia kasvannaisia. Sääsken vaikutuksesta pajun verson latvakasvu pysähtyy ja lehdet kasvavat kimpuksi. Tämän sisällä kehittyvät sääsken toukat. ’Ruusu’ jää meidän ihailtavaksemme seuraavaan kesään saakka. ’Pajunruusua’ olen nähnyt etenkin kiiltopajuilla (Salix phylicifolia) teiden varsilla ja ojissa. Niitä kannattaa etsiä juuri nyt pajunkissoja virpomisperinteeseen keräillessään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.