17: sinivuokko

sinivuokko1

’Kun vapaa-aikaansa viettää Etelä-Hämeen luonnonmaakunnassa, ei voi näin keväällä viikon kasvia valitessaan sivuuttaa tätä kukkaa. Joka kevät sitä on kuvattava, joka mättään puoleen kumarruttava. Lapset kantavat hikisessä nyrkissä äidille maljakkoon, ensiperhoset hamuavat sen kukkia imukärsällään. Tänään kiersin koiran kanssa pitkän lenkin ja etsin näyttävää kasvustoa. Tajusin, ettei sinivuokko olekaan ihan niin yleinen täällä kuin olen olettanut, ainakaan kunnolliset kasvustot. Lehtoiset hakamaat pusikoituvat ja heinittyvät. Kukat jäävät piiloon. Mutta lopulta löytyi kuitenkin edustava kasvusto kuvattavaksi tänäkin vuonna.’

Sinivuokko (Hepatica nobilis) kasvaa yleisenä Etelä-Suomessa Tampere Lappeenranta linjan eteläpuolerlla ja harvinaisena hieman sen pohjoispuolella. Koristeena sitä on siirretty hyvinkin kauas pohjoiseen ja se saattaa siellä menestyäkin, jopa levitä ympäristöönsä. Pohjoisiin metsäesiintymiin saa siis suhtautua varauksella, kyseessä on todennäköisesti koristekarkulainen. Sinivuokko on monivuotinen ja muurahaiset levittävät sen pieniä siemeniä tehokkaasti lähiympäristöön. Kasvin talvehtivat lehdet ovat kolmihalkoiset ja muistuttavat joidenkin mielestä maksaa. Niinpä sinivuokon avulla on yritetty muoto-opin sääntöjen mukaan parantaa maksasairauksia. Onpa sama ilmiö säilynyt sen tieteellisessä nimessäkin, hepatica.

Sinivuokon kukka on hyvin vaihteleva. Luontolehdessä oli kuva, jossa kukan heteet ja emit olivat muuttuneet terälehdiksi ja kukka oli kuin sininen kehäkukka. Terälehtien väri voi vaihdella myös paljon. Olen koonnut kasvisivulle tätä värikirjoa näytille. Muurahaisten vierailu kukissa saattaa myös muuttaa kukan sinistä väri lilan suuntaan. Terälehti toimii eräänlaisen lakmuspaperin tavoin ja ilmaisee happaman muurahaishapon värireaktiolla.

Aikoinaan äitienpäivänä koottiin kimppu vuokkoja äidille. Viime vuosina siihen aikaan ei ole Luopioisista enää löytynyt kukkivia vuokkoja. Keväät ovat aikaistuneet. Tänä vuonna saattaa jo vappuna olla sama tilanne. Sinivuokko on ollut pitkään rauhoitettu kaupustelulta eli sen kukkia on saanut kerätä maljakkoon, mutta kimppuja ei ole saanut mennä esim. torille myymään. Enpä oikein tiedä, mitä mieltä tässä olisikaan, sillä kukan terälehdet tahtovat varista lapsen nyrkissä jo ennen kuin ne selviävät metsästä pihaan.

Tällä viikolla kannattaa mennä Etelä-Suomessa lehtoihin, kosteisiin hakoihin, hikeville harjurinteille tai valoisiin kuusikoihin. Sinivuokot odottavat bongaajaansa. Eivät ne ole mihinkään hävinneet, ihmiset vain ovat tulleet laiskoiksi niitä etsimään. Opetetaanpa tämä kaunis kukka tulevillekin sukupolville.

sinivuokko2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.