Neljäntienristeys

NELJ_N_TIEN_RISTEYS’Kevään tapaus, hehkutus yli kaiken. Kuusamolainen esikoiskirjailija Tommi Kinnunen pomppaa heti listojen kärkeen ja niin kriitikot kuin lukijatkin ovat myytyjä, ylistävät jopa vuosituhannen kirjaksi. Niinpä se on luettava ja luettava kriittisesti, jotta voisi ymmärtää, missä mennään, mikä on hyvää ja mikä on huonoa. Jokainen tietysti muodostaa teoksesta oman mielipiteensä ja se on varmaan yhtä objektiivinen kuin muidenkin tai subjektiivinen, kuinka vain halutaan. Luin kirjan ja jäin ihmettelemään. Lukekaa tekin. Älkääkä antako tämän vuodatuksen häiritä.’

Maria on kunnankätilö pohjoisessa pitäjässä viime vuosisadan alkupuolella. Lahja on hänen avioton tyttärensä, valokuvaaja. Kaarina on Lahjan pojan Johanneksen vaimo ja Onni on Lahjan puoliso. Näiden neljän henkilön kautta kirjassa kerrotaan voimakas sukupolvitarina. Nämä henkilöt antavat kasvot koko 1900-luvulle, sodalle, puutteelle, ilolle ja surulle. Vintiltä löytyy salaisuuksia, pitkässä talossa asutaan milloin missäkin huoneessa lähellä tai kaukana ja katsellaan yli neljäntienristeyksen naapureihin, verrataan, autetaan, torjutaan. Kirja on kuvausta naisten kautta. Se menee hyvin lähelle, tunteisiin, taipumuksiin, haparoiden eteenpäin läpi toiveiden ja tottumusten.

Maria on vahva nainen, joka ei kaipaa rinnalleen miestä. Tyttärensä hän tekee ja kasvattaa itse. Työssään hän on tinkimätön ja niinpä saattamassa viimematkalle on loppumaton jono naisia, jotka ovat saaneet häneltä elämän tai lohdutuksen. Reuman runtelema ruumis raastetaan sodan ajan evakkoon, omin voimin rakennettu talo palaa saksalaisten toimesta. Uudelleen sen rakentaa Onni, tyttären mies. Kun Maria rakensi pituutta, teki Onni korkeutta. Kirkontorni oli ainoa korkeampi. Lahja on äitinsä tytär, mutta koteloituu onnettoman avioliittonsa katkeruuteen. Samalla hän myrkyttää tulevankin. Kaarina yrittää poistaa raja-aitoja, haudata salaisuuksia, suojella Johannesta, mutta kärsii anopin ja talon puristuksessa. Kun vapaus koittaa, osataanko sitä käyttää. Ja sitten on Onni, joka rakentaa ja veistää, tekee huonekalut ja muut tarvikkeet, mutta joka ei pysty elämään tätä elämää taipumustensa kanssa. Sen ajan maailmassa se ei voi estää tuhoa.

Esikoiskirja vaikuttaa valmiilta ja kokonaiselta. Kirjan rakenne kertoo tarinan monessa kerroksessa ja osassa, mikä ei tee siitä aina ihan helppoa juonellisesti. Kielen esiintuomat pienet yksityiskohdat ensin viehättävät, mutta tuntuvat lopulta kikkailulta, kun suuret linjat hukkuvat niiden alle. Kirja on kolmeneljäsosalta kerrottu naisten näkökulmasta ja loppu Onnin, joka on sen ajan maailmassa kummajainen. Eikö tarinaan löytynyt yhtään miehistä mallia, vai onko niin kuin pieni lapsi häissä kysyy: Mihin miehiä tarvitaan? Tässä kirjassa niitä ei ole, vaikka tarvittaisiin.

Kirjan teksti on sujuvaa ja sinällään helppolukuista, mutta monessa kohdin vivahteetonta. Luettelot eivät luo hyvää tunnelmaa. Onnin taipumus ensin nauratti, tähänkin on pitänyt sekoittaa tämän hetken trendi-ilmiöitä, mutta onneksi kirjailija hallitsee tilanteen ja vaikka tekeekin miehestä kliseisesti lähes kaikkivoivan, osaa hän myös nähdä kaiken tuskan ja ahdistuksen, mitä tämä saa kärsiä. Traaginen kirje paljastaa paljon, ehkä liikaakin.

Joku arvioitsija Hesarissa oli kehunut kirjaa vuosituhannen teokseksi. Sitä se ei minusta ole, mutta onhan kuitenkin ihan luettavissa oleva kertomus. Tarina vie mennessään ensi sivulta saakka, mutta lopussa ei jää kaipaamaan sitä yhtään lisää. Pitääkö kaiken olla niin harmaata, niin mahdottoman harmaata? Tarina on kuitenkin hyvä kokonaisuus. Suuresta huomiostaan johtuen teos saattaa hyvinkin olla vahvoilla ensi syksynä, kun valitaan Finlandia-ehdokkaita. Saapa nähdä!

Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys. WSOY (2014). 334 s.

2 thoughts on “Neljäntienristeys

  1. Onpas mukava tämä sinun arviosi! Naisbloggaajat näyttävät hehkuttavan kovasti ja nimenomaan naisnäkökulmaa. Siinä on se vaara, että menee yksipuoliseksi ja saa varuilleen. En vielä ole lukenut, mutta pitänee etsiä käsiinsä.

    • Joo, tiedän monen hehkuttaneen kirjaa ja kuitenkin se minusta on kovin markkinahakuinen. Lisäksi viimeinen eli Onnin osuus voisi olla vaikka ihan eri kirjasta. Tyyli muuttuu, kerronta samoin. Lue ja kerro, mitä mieltä olit. Odotan innolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.