’Nyt alkaa jo olla useita vaihtoehtoja viikon kasviksi. Vaikka kevät täällä Hämeessä onkin ollut kuiva ja sen eteneminenkin viime viikkoina pysähtynyt, on kukkarintamalla kuitenkin uusia kukkijoita ilmaantunut tasaiseen tahtiin. Kaikkiahan ei voi esitellä, joten on tehtävä valintaa. Tämän viikon kasvi on monelle varmaankin tuntematon suuruus niin kuin kevätpiippokin viime viikolla. Kuitenkin tähän kasviin törmää Etelä-Suomessa jokainen, joka metsässä tähyää jalkoihinsa. Se vain pitää tunnistaa ja erottaa muista samanlaisista lajeista. Siispä jotain tuntomerkkejä siitä on syytä kertoa.’

Sormisara (Carex digitata) on hyvin yleinen kasvi lehdoissa sekä lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoista kohti se harvinaistuu ja puuttuu kokonaan pohjoisimmasta Lapista. Luopioisten metsissä siihen ei voi olla törmäämättä, mikä näkyy kasvisivulla olevasta levinneisyyskartastakin. Se kasvaa todennäköisesti jokaisella neliökilometriruudulla.

Sarakasvit mielletään yleensä vaikeiksi ja kyllä se täytyy näin harrastajanakin myöntää. Suomesta tavataan toistasataa saralajia ja monet ovat hyvinkin toistensa näköisiä. Luopioisista on löydetty 36 erilaista saralajia. Näistä sormisaran erottaa helposti. Ensinnäkin se kukkii näin keväällä, mitä useimmat muut eivät tee. Toiseksi se on kuivan maan kasvi, kun monet sarat yleensä mielletään kosteiden paikkojen lajeiksi. Lisäksi sen kukinnot ovat sille tyypilliset, hedetähkä jää emitähkien sisään, jotka ovat nuokkuvia, perällisiä ja harsuja. Tähkissä olevia pallomaisia osasia kutsutaan saroilla pullakoiksi. Ne ovat sormisaralla päärynänmuotoisia ja lyhytkarvaisia. Tämän saran voi sotkea vain jalka- ja harjusormisaraan, jotka molemmat ovat harvinaisia.

Sormisara on monivuotinen kasvi, joten se viihtyy vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Maanmuokkauksesta se kärsii eikä yleensä selviä avohakkuusta. Auringon paahde kuivattaa kasvin ja liiallinen heinittyminen tukahduttaa sen nopeasti. Onneksi kasvi tuottaa pullakoissaan runsaasti siemeniä ja metsän kasvaessa takaisin myös sormisara palaa kasvupaikalleen. Siemenet leviävät myös liikenteen mukana. Rehevillä mailla se pystyy kasvamaan myös kalliohyllyillä ja muissa metsänhoidon tavoittamattomissa paikoissa säilyen siellä murrosvaiheen yli.

Sormisara on nyt Etelä-Suomessa parhaassa vedossa ja helposti löydettävissä. Kuvan mukaisia 10-30 cm korkeita mätästäviä kasvustoja on helppo löytää, koska sen lehdet talvehtivat vihreinä ja muu ruohokasvillisuus ei vielä ole noussut. Kevätpiipon ruusukkeet ovat samanlaisia, mutta pehmeämpiä ja leveämpilehtisiä. Saran lehdet ovat lisäksi tyypillisesti poikkileikkaukseltaan kolmiomaisia. Eipä muuta kuin etsimään ja ihastelemaan.