Satavuotias

satavuotias_joka_karkasi_ikkunasta_ja_katosi-jonasson_jonas-23084898-4103318384-frntl’Välipalana luin ulkomaanmatkalla pokkarin, joka on hersyttänyt nauruja ja vetänyt ihmisten suupieliä korviin. Satavuotias ei viihdy paikallaan, kun koko elämä on mennyt reissatessa. Hän päättää karata ja kadota. Kova homma nuoremmallekin. Kirja oli mukavaa matkalukemista, kepeää mutta myös ajatuksia antavaa. Pitääkö aina olla niin vakava tai tosikkomainen? Lue ja arvioi itse. Älä anna minun kommenttieni vaikuttaa – luo ne itse!’

100-vuotispäivänään juuri ennen juhlaa Allan Karlsson karkaa vanhainkodista ja päättää matkustaa jonnekin ilman päämäärää. Asemalla hän saa haltuunsa matkalaukun täynnä rahaa ja huumejengin kintereilleen. Poliisit ovat myös kiinnostuneita kadonneesta ja niinpä ajojahti on valmis.

Matkalla Allan kohtaa ensin Julius Jonssonin, joka kaikkien kyläläisten mielestä on rikollinen. Samalla yksi huumejengin jäsenistä saa surmansa ja joutuu matkalle Punaiselle merelle. Sitten kaksikko tapaa kioskinpitäjä Bennyn ja lopulta Kaunottaren norsunsa kanssa. Taas yksi huumehörhö saa surmansa ja joutuu Riikaan.

Tarinan edetessä Allan kertoo myös omaa elämäntarinaansa, kuinka hän oli nuoruudessaan kiinnostunut dynamiitista ja muista räjähteistä. Hän joutuu Espanjan sisällisotaan ja sitten Amerikkaan. Siellä hän vaikuttaa mm. atomipommin syntyy. Presidentti Hoover lähettää hänet Kiinaan ja hän ystävystyy Maon yhden vaimon kanssa, mutta joutuu kuitenkin pakenemaan yli Himalajan Irakiin, jossa pelastaa Churchillin hengen. Lopulta hän pääsee tämän koneessa takaisin Ruotsiin, joutuakseen välittömästi Stalinin agenttien kaappaamaksi ja Moskovaan. Pian hän istuukin elinkautista Vladivostokissa, josta hän kuitenkin pakenee Etelä-Koreaan ja lennätetään lepäämään Balille. Vihdoin Allan saa olla rauhassa ja elää lomalaisen elämää rannalla. Lopulta hän palaa takaisin Ruotsiin.

Kun poliisi vihdoin saa seurueen kiinni ja asioita aletaan punnita, on tarina sen laatuinen, ettei siihen usko kukaan. Kuka on roisto, kuka poliisi, kuka norsu ja kuka huumekauppias? Kuka uskoisi ketä – ei ainakaan satavuotiasta, joka on kaveerannut lähihistorian kaikkien merkkimiesten kanssa.

Elämän jatkoajalla ei ole enää niin väliä elääkö terveellisesti ja oikein. Siksi voi lähteä vaikka hieman jaloittelemaan, varsinkin kun on elämänsä aikana jaloitellut jos minkäkinlaisessa maassa. Tarina on hieman Forrest Gump- tyylinen hulvaton tykitys, jossa ei outojakaan käänteitä kaihdeta. Allan on satavuotiaaksi yllättävän viriili ja kaiken tohinan päätteeksi hän pääsee vielä avioonkin.

Raha saa ihmeita aikaan, varsinkin kun sitä on määrättömästi. Kirjan hauskuus piilee sen tilanteisiin sopivassa komiikassa. Kaikki onnistuu, kun mennään onnen kantamoisena: vähältä piti pelastumisia, uskomattomia suorituksia, maailmanhistorian avainkohtia ja rämäpäistä koheltamista. Siitä syntyy tämänhetken ykköshitti huumorin saralla. Kieltämättä tämä sai nauramaan ja hämmästelemään.

Kirjasta on valmistunut vuodenvaihteessa levitykseen tullut elokuva, jota en ole nähnyt, mutta kirjan tapahtumat voivat hyvin taipua humoristiseksi filmiksi. Kirjaa voin suositella, vaikka mitään suurta kaunokirjallisuutta se ei ole, onpahan nerokas pikku hupailu kuitenkin. Olen huomannut, että harvoin tulee enää vastaan kirjaa, joka saa suupielet kaartumaan ja hymyilyttämään.

Jonasson, Jonas: Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. WSOY, 2010. Suom. Raija Rintamäki. 438 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.