26: kurjenmiekka

Pirttilahti

’Nyt on kesän kaunein aika, jos malttaa vain lähteä ulos ja katsella ympärilleen. Kiersin juuri koiran kanssa aamuisen metsälenkin kylmässä vesisateessa. Jalat olivat märät, vesi valui sadetakin helmasta reisille, kasvot kastuivat, mutta kurjenpolvet, koiranputket, ojakellukat kukoistivat ja rannassa kukki suurin keltaisin kukin viikon kasvi.’

Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) on ainoa luonnonvarainen Iris-suvun kasvi maassamme. Koristekasveina viljellään monia muitakin, kuten kuvassa oleva saksankurjenmiekan (Iris germanica) jokin sinikukkainen risteymälajike. Kurjenmiekan voi siirtää puutarhaan, jos on perustanut sinne lammikon tai vesialtaan vesikasveja varten. Kuivalla maalla kukkapenkeissä se ei sukulaistensa gladiolusten tapaan viihdy. Kurjenmiekka on lähes vesikasvi. kurjenmiekka3Sen löytää rannoilta, mutahaudoista, tervaleppäluhdista, vesijätöiltä ja ojanvarsista. Kulleron tapaan sitä on siirretty koristeeksi lähemmäs taloja rannan koristeeksi ja sieltä se on levinnyt taas uusille kasvupaikoille. Kurjenmiekkoja tapaa melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomesta Etelä-Lappiin saakka, mutta se puuttuu karuilta alueilta kokonaan, esim. Suomenselältä. Lehtomaisilla aluelilla se on levittäytynyt vesien rehevöityessä hyvinkin laajalle ja runsaiksi kasvustoiksi.Pirttilahti

Kurjenmiekan lituskaiset leveät lehdet voi sekoittaa osmankäämien lehtiin, mutta ne kiinnittyvät juurakkoon eri tavalla. Kukkivana sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun luonnonkasviimme siksi erikoinen ja näyttävä sen keltainen kukka on. Hedelmävaiheessa se on myös helppo tunnistaa pulleista kotahedelmistään.

Suuria ja reheviä kasveja on usein käytetty hätäravinnoksi. Ihmiset ovat syöneet niin lumpeen kuin suovehkankin juuria. Osmankäämin juurikin on kelvannut ainakin eläimille. Kurjenmiekkaakin on hyödynnetty, lähinnä rohdoksena. Iridiini-niminen glykosidi on ollut yhtenä osana hammassärkyyn vaikuttavissa hammaspulvereissa. Toisaalta tiedetään kurjenmiekan rohdoksen olleen voimakas ulostuslääke, joten sen nauttiminen ei liene ollut tästä syystä kovin yleistä.

Nyt kannattaa etsiskellä tämän viikon kasvia. Sen kauniit kukat kestävät vertailussa minkä tahansa koristekasvin kanssa. Onnea etsinnöille!

4 thoughts on “26: kurjenmiekka

  1. Täällä Pohjois-Savon luhdissa kurjenmiekkakin on tullut tutuksi jokien varsilla kasvaessaan. Muutoin niin harmaasävyisessä luhtaluonnossa kurjenmiekka on jotenkin hämmentävän komeileva näky. Aluksi pelkistä lehdistä tuli mieleen osmankäämi, joten ehkä se ajatusharhailu ei ollutkaan niin kauaa haettu.

    • Joo, ei se ole ollenkaan huono arvaus. Itsekin olen joskus siinä erehtynyt. Jokivarsissa leviäminen tapahtuukin helposti, kun virtaava vesi kuljettaa kelluvia siemenkotia alavirtaan. Pehmeisiin joenmutkiin syntyy silloin uusia kasvustoja. Hämeessä näitä uusia löytyy mutaisista lahdenpohjukoista ja rantojen terveleppäluhdista.

  2. Hei. Pystyyköhän luonnossa Saimaan rannalla kasvavaa Kurjenmiekkaa lisäämään siemenistä. Vaatiiko syksyllä otetut siemenet kylmäkäsittelyn ennenkuin laittaa alkukeväästä ruukkuun sisälle kasvamaan. Kyselee yks viherpeukaloksi haluava

    M

    • Kiitos kysymyksestä! En ole itse koskaan kokeillut kasvattamista ja tunnen asiaa melko huonosti. Ajattelisin, että jos siemenet laittaa mahdollisimman luonnonmukaiseen paikkaan talvehtimaan ja sitten keväällä kaivaa ne esiin ja istuttaa ruukkuun, niin saattaisi onnistuakin. Muistettava kuitenkin, että kurjenmiekka on vesikasvi ja vaatii siksi sen mukaisen kasvupaikan. Koristeena myytävät sinililjat ja muut tämän sukulaiset kasvavat kuivemmassa ja viihtyvär siksi puutarhassa. Puutarhaan kanntattaa tehdä allas, jos aikoo saada kurjenmieken kasvamaan siellä. Enpä osaa muuta neuvoa antaa.

Vastaa käyttäjälle tuomo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.