Joulu on ohi – puu on päällään!


kaapiokasvain
’Noin se vuosi taas vaihtui ja voi alkaa katsella kohti kevättä. Nuuttina viimeistään joulunaika loppuu ja kuusi kannetaan ulos. Mutta kas vain, kuvan kuusihan on nurinniskoin. Ei siinä ole mitään manipulaatiota, vaan todellakin siinä on metsästä kuvattu kuusi, jonka runko on ylöspäin ja latva alaspäin, puuttuu vain tähti latvasta, niin joulupuu olisi valmis. Kuvan rajauksella saa tietenkin mukavaa aikaan ja niinpä voin kertoa, että isompi runko löytyy kuvan ulkopuolelta vasemmalta ja todellisuudessa kyseessä on kuusen oksa, mutta millainen oksa. Tarkkaan katsottuna tuo nurinkurinen pikkukuusi muodostuu hyvin tiheästä sokkelosta pieni oksia, jotka ovat kietoutuneet toistensa päälle muodostaen kääpiökasvua. Neulasetkin ovat vain puolet normaalista. Kyseessä on kuusen erikoismuoto, tuulenpesäkuusi (Picea abies f. globosa).’

Kuusen tuulenpesä tai pallolatva ei ole kovin harvinainen erikoismuoto. Usein sellaisen näkee puun latvassa, jonne se nimensä mukaan muodostaa pallomaisen tiheän latvuksen. Sen näkee jo kauas. Pitkään ihailin sellaista aina ohikulkiessani Lahden moottoritiellä Helsinkiin mennessä. En tiedä, onko puu enää pystyssä. Tuulenpesäkuusen synty ei ole samanlainen kuin koivuilla, jossa pesämäisen kasvaimen aiheuttaja on mikrosieni. Kuusella tuulenpesän aiheuttaa oksien epätavallisen voimakas haaroittuminen. Tällöin varsinaista runkoa ei oikeastaan synny ollenkaan, vaan koko kasvannainen on pelkkää oksatiheikköä. Tämän taas aiheuttaa puun latvasilmussa tapahtunut somaattinen kromosomimutaatio.

Yleensä tihentymä syntyy puun latvaan ja aiheuttaa pallomaisen muodostuman, mutta samanlaisia muodostumia voi syntyä myös oksiin kuten yllä olevassa kuvassa. Tämänkaltainen kasvuominaisuus yleensä periytyy. Usein kuitenkin käy niin, ettei kääpiökasvannainen tee itämiskykyistä siementä. Tutkimuksissa tällaisista mutaation sisältämistä siemenistä on saatu kasvattamalla tuulenpesäkuusia suhteessa puolet tavallisia puolet tihentyneitä (Jouni Mikola, METLA). Nykyinen metsänhoito ei suosi mitään erikoisuuksia, vaikka monissa hienoissa korulauseissa ja sertifikaateissa toisin väitetäänkin. Niinpä ainoastaan selvästi näkyvät pallolatvakuuset säästetään, vaikka nekin yksin jäädessään helposti joutuvat tuulten riepoteltavaksi ja kaatuvat. Pienenmmät puut ja pensasmaiset kuuset päätyvät liian usein raivauksen tai harveisterin uhreiksi. Luonnontilaisesta metsästä näitä ’epämuodostumia’ löytääkin useammin.

Kuusella on muitakin hienoja erikoismuotoja. Kirjallisuudesta poimin mm. seuraavia: kultakuusi (P.a.f. aurea), purppurakuusi (P.a.f. cruenta), surukuusi (P.a.f. pendula), pylväskuusi (P.a.f. columnaris), käärmekuusi (P.a.f. virgata), kääpiökuusi (P.a.f. nana), pöytäkuusi (P.a.f. tabulaeformis) ja nisäkuusi (P.a.f. mammillosa). Näistä itse olen nähnyt retkilläni ainakin kulta- ja purppurakuusen, käärmekuusen ja pöytäkuusen jota myös tapionpöydäksi kutsutaan sekä nisäkuusen. Monia näitä muotoja näkee puutarhoissa, sillä erikoismuotoja jalostetaan helposti eteenpäin kaupalliseen tarkoitukseen puutarhakasveiksi.

Kuvan tuulenpesäkuusen löysin vuoden ensimmäisellä retkellä Jyväskylän kaupungin läheisyydestä Väärämäeltä. Varmaan se on ihmetyttänyt useita ohikulkijoita vuosien varrella, sillä sen vieritse kulkee suosittu ulkoilureitti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.