Kevään enteitä


valo

’Onko hullua ajatella jo kevättä, vaikka talvikaan ei ole vielä kunnolla alkanut. Keskinen Suomi sai lumipeitteensä vasta näinä päivinä ja säiden leppeys uhkaa tuhota senkin ennen aikojaan. Kuitenkin ajattelen jo kevättä. Eilen aurinko pilkisti pilevenraosta ennen laskemistaan, siinä oli kevään tuulahdus. Katsoin oikein, joko räystäästä tippuisivat vettä. Tippuihan sitä, mutta ränniä pitkin ja se johtui lauhasta säästä eikä auringosta. Kuitenkin se vaikutti sen verran, että tintti visersi koivunoksalla ti-tyy, ti-tyy.’

Media on viimeisten kuukausien ajan viestittänyt, kuinka poikkeuksellista kaikki säiden suhteen on: ilman lämpötila on hämmästyttävän korkealla, lunta ei ole, myrskyt ovat ennätysluokkaa, maailma on sekaisin. Pitkään asioita seuranneet selvitävät tilastoista, kuinka kaikki mahtuu edelleen vaihteluväliin. Vanhat, siis tosivanhat, muistelevat, kuinka silloinkin vuonna se ja se oli yhtä lauhaa ja kuinka kukat kukkivat tammikuussa. Omien muistiinpanojeni mukaan samanlaisia talvia on ollut ennenkin eikä tässä sen vuoksi ole mitään kummallista. Muistan suunnistaneeni tammikuussa kumitossut jalassa, pudonneeni jäihin samoihin aikoihin, kun jää oli sulanut. Talvimyrskynkin muistan, mutta ei se nostattanut tällaista kohua. Ehkä poikkeuksellista tässä on samanaikaisuus ja tietenkin se, että säät ovat todella viime vuosien aikana lämmenneet, kasvihuoneilmiö on tosiasia. Vuosi toisensa jälkeen sijoittuu mittausjakson lämpimimpien vuosien joukkoon.

Talitintin laulu on monelle kevään merkki, niin minullekin. Olen merkinnyt ensilaulun muistiin kymmenien vuosien ajan. Koskaan aikaisemmin en ole kuullut sitä näin aikaisin (4.1.), mutta ei se kovin kauaksikaan mene. Tosin nyt sen tekee hankalaksi sekin tosiseikka, että kuulin tintin laulavan ti-tyytään ensi kerran jo jouluaaton aattona Hämeenlinnassa. Olikohan se seonnut vai vain hämäläistä sukujuurta ja siksi hieman myöhässä? Tässä tämän vuosituhannen tilastoa Jyväskylän horisontista katsottuna:

2000 12.1.2001 16.1.           2002 16.1.        2003 19.1.

2004 25.1.2005 14.1.           2006 30.1.        2007 10.1.

2008 06.1.2009 16.1.           2010 10.1.        2011 09.1.

Keskiarvoksi taitaa tulla tammikuun puoliväli. Tämä tilasto ei tietenkaan ole mikään virallinen eikä edes tutkimuskriteereitä täyttävä, koska siinä on tehty vain satunnaisia havaintoja, mutta kertoo kuitenkin paitsi tintin ensilaulun vaihteluvälistä myös siitä, että se näyttää hieman aikaistuneen viime vuosina.

Paljon on puhuttu myös talitintin laulun lyhenemisestä. Vielä 80-luvulla tintti lauloi ainakin maaseudulla kolmiosaista kevätlaulua ti-ti-tyy, mutta sitten se on lyhentynyt kaksitavuiseksi ti-tyy:ksi, myös maaseudulla. Ilmiötä on selitetty yleisellä hälyllä ja autojen tyyttäysäänillä. Olen aina suhtautunut siihen tietoon kriittisesti. Suomessahan ei ole tapana käyttää äänimerkkiä. Olisikohan tintteihin tarttunut meistä ihmisistä kiireen tuntua? Enää ei ehdi laulaa loppuun asti ja jos lyhyempikin versio toimii, niin miksi laulaa pidempään. Yleisen hälinän keskellä kukaan ei jaksa kuunnella, ei edes naarastintti, laulua loppuun saakka. Näin se maailma muuttuu, askel kerrallaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.