Talvisienessä


pokkelokaapa

’ Joskus miettii talven luontohavaintoja ja toteaa, ettei silloin tahdo löytyä mitään merkittävää, ainoastaan lumukukkia akkunassa tai talvilepoon painuneita sammalia. Puutkin ovat talvella usein tasaisen harmaita ja lumeen kätkeytyneitä. Niinpä avuksi tulevat kääpäsienet, joita voi katsella ympäri vuoden. Tässä kuvassa talvisienet ovat tavallisia pökkelökääpiä. Mutta loppujen lopuksi, kuinka tavallisia ne ovat?’

Pökkelökääpä (Piptoporus betulinus) elää koivussa ja sielläkin nimensä mukaan vain kuolleissa pökkelöissä tai elävän puun kuolleilla oksilla. Kuvan käävät ovat viimekesäisiä itiöemiä, koska tämä kääpä on yksivuotinen eikä kasvata kerroksia kuoreensa niin kuin esimerkiksi arinakäävät. Noista kuvan sienistä ei enää ole kasvajiksi. Ihminen on kuitenkin kaiken hyödyntäjä, tai ainakin on ollut. Silloin, kun muovia ei vielä ollut keksitty eikä muitakaan keinoaineita, haettiin metsästä tarve-esineitä. Puusta tehtiin paitsi talot ja huonekalut niin myös astiat ja koristeet. Silloin ei unohdettu kääpääkään. Taulakääpä kantaa jo nimessään hyötyä, sitä käytettiin sytykkeenä, kun tuluksilla iskettiin tulta nuotioon. Onnistuu se vieläkin, kokeilkoon ken haluaa, mutta taulan valmistaminen ei ole niitä helpoimpia jutuja.

Pökkelökäävälläkin oli omat käyttötarkoituksensa. Keväällä ennen tippumista noukittu sieni voidaan kuivata ja käyttää sen jälkeen vaikka neulatyynynä, jos joku sellaista vielä tarvitsee. Käävästä mainitaan myös, että sen kuivattua maltoa on käytetty teräaseiden kuten puukon ja veitsen teroitukseen. Onpa jotkut tehneet siitä kokonaisen tupen suojaamaan herkkäteräistä veistään. Varmaankin tällöin kyseessä on loppuhionta ja karkeampi työ tehdään jollain kovemmalla aineella kuten kovasimella. Itse muistan nuorempana pitäneeni työpöydän hyllyllä hetken pökkelökääpää jonkinmoisena terapialeluna. Kun mietin jotain, saatoin ottaa käävän ja sivellä sitä käsieni välissä keskittääkseni ajatuksia. Nykyään saman ajaa tunturikoivun pahkasta tehty mötikkä.

Pökkelökääpää on pidetty pahana metsän tuholaisena. Se aiheuttaa ruskolahoa, joka hajottaa koivun rungon epäsäännöllisiksi kuutioiksi, jotka sitten nopeasti maatuvat. Tuhoja se kuitenkin aiheuttaa vain kuolleessa puussa. Syksyllä, kun se itiöt purkautuvat pilleistä, kääpä leviää jollain lailla viottuneisiin koivuihin, esim. salaman tai pakurisienen viottamaan kohtaan. Edelleen sitä kuitenkin pidetään yhtenä koivikoiden pahimmista tuhosienistä. Onkohan siihen syytä? Joskus on kehoitettu hävittämään kaikki pökkelöt, ettei sieni pääse leviämään, mutta mihinkäs sitten metsän tiaiset kovertavat kolonsa. Itse olen aina suosinut pökkelöiotä juuri tästä syystä enkä ole huomannut käävän siitä lisääntyneen. Pökkelökääpä ei ole suinkaan niitä yleisimpiä kääpiä metsässä. Se häviää taula- ja arinakääville, kantokääpä ja vyökäävätkin ovat sitä runsaampia. Ehkä sen parhaiten löytää järvien rannoilta soistuvilta luhdilta, missä on paljon veden pystyyn tappamia koivuja.

Kaunis koristushan pökkelökääpä on metsässä, miksi se pitäisi hävittää?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.