Veden elementtejä


lumi1

’Paukkupakkaset hellittivät vihdoinkin. Nyt voi taas mennä ulos paremmalla mielellä, kun ei tarvitse pelätä itsensä eikä kaluston puolesta. Nämä nykyiset sähköiset laitteet ovat kaikesta tekniikastaan huolimatta tai johtuen kovin herkkiä kylmälle ja kosteudelle. Yhden kameran olen aikoinaan jo saanut solmuun tällä yhdistelmällä. Kameraa ei saisi koskaan viedä sisälle kuvausten välillä, pahinta on edestakaisin hyppääminen. Silloin kosteus tiivistyy rakenteisiin ja jäätyy pakkasessa. Vaikka liikkuvia osia onkin vähemmän kuin ennen varsinkin kompakteissa kameroissa, saa hyytyminen helposti aikaan vaurioita.’

Tässä muutama kuva jäästä, lumesta ja vedestä. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka monenlaista muotoa niihin liittyy. Vesi on paitsi elämän perusta myös monella muullakin tavalla ihmeellinen aine. Voisi kai hyvällä syyllä sanoa sitä hämmästyttäväksi tuotteeksi, voihan se esiintyä samaan aikaan kaikissa kolmessa olomuodossaan, siirtyä helposti olomuodosta toiseen jopa niiden ylikin.

lumi2

Kylmyys saa veden jäätymään, kuten yläkuvassa. Siinä voisi vaikka ajatella olevan pakkaslustoja puun vuosirenkaiden tapaan. Pakkasen kiristyessä tulee aina uusi rengas avoimen veden äärelle. Lustot osoittavat vastavirtaan saaden aikaan kalanruotomaisen kuvion. Syntyneen jään sisälle jää ilmaa ja epäpuhtauksia, joten lustojen reunat näkyvät selvästi jään läpi. Kauniit muodot ovat ikään kuin ylimääräistä. Kuvasin ilmiötä loputtomasti, mutta ei kuva tuo esiin sitä kokonaisvaltaista tunnelmaa, johon kuuluu veden hilajinen solina ja jään pakkasesta aiheutuva ripsahtelu. Nyt kovan pakkasjakson jälkeen tämäkin virta lienee kovan kannen alla ja äänet jäävät syvyyksien kuminaksi.

lumi3

Veden merkillisyyksiin kuuluu myös härmistyminen ja sublimoituminen. Edellinen tarkoittaa sitä että kaasu muuttuu suoraan kiinteäksi aineeksi ja jälkimmäinen päinvastoin kiinteä muuttuu kaasuksi. Veden kohdalla sublimoitumisen näkee usein keväällä, kun jää höyryää eli sulaessaan muodostaa sumua jään pinnalle. Härmistyminen näkyy yläpuolisessa kuvassa. Vanhan kellarin sisältä hönkäili ovenraosta kosteaa ilmaa talvipakkaseen ja kosteus tiivistyi suoraan lumeksi oven kamanaan. Seurauksena oli suuria roikkuvia jääkukkia, joiden vaihtelevuus oli samaa luokkaa kuin ikkuinoiden jääkukkienkin, jotka syntyvät samalla tavalla. Kahta samanlaista ei kasvustosta löytynyt. Hämmästyttävää tuossa ilmiössä oli sen suuruus. Kuvaushetkellä jääkukat olivat tulitikun mittaisia ja tuntuivat kasvavan koko ajan lähes silmissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.