Yöjuna Lissaboniin

yöjuna’Otin matkalukemisekseni tarpeeksi paksun kirjan, jottei se loppuisi kesken. Pascal Mercierin kirjaa on kehuttu hyväksi lukuromaaniksi, joten ajattelin sen seurassa viihtyväni, jos matkalla tulee tyhjiä paikkoja. Yhdentoista tunnin lentokoneessaistuminen oli tällainen paikka. Luin kirjaa muulloinkin, sateen ropistessa bungalowin kattoon sademetsän keskellä, joten kun matka loppui, loppui kirjakin, juuri sopivasti. Tässä muutama kommentti tuoreeltaan. Matkasta voin kertoa toisella kertaa, kunhan ensin toivun aikaerosta.’

Tämä epätavallinen kirja pohtii minuutta, irtautumista tavanmukaisesta ja yksilöllistä elämänfilosofiasta. Vanhojen kielten opettaja Raimund Gregorius Sveitsissä jättää työnsä koulussa kesken päivän ja matkustaa Lissaboniin. Yllykkeenä reaktioon ovat sattumalta tavattu portugalilainen nainen ja kirjakauppiaalta saatu salaperäinen kirja. Molemmat tapaukset tekevät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän kokee täydellisen elämänmuutoksen välttämättömäksi. Lissabonissa hän yrittää selvittää salaperäisen kirjailijan Amadeu de Pradon elämää haastattelemalla ihmisiä, jotka ovat tunteneet hänet hänen eläessään. Prado osoittautuu tutkimisen arvoiseksi ja kirjan mittaan Gregorius tapaa Pradon sisaret, opettajan, parhaan ystävän, rakastetut ja kohtalotoverit. Kaikilla on kerrottavanaan jotakin tämän erikoisen miehen elämästä. Pala palalta Gregorius kutoo kokoon palapelin ja selvittää tapahtumien kulun Portugalissa 1970-luvun alussa. Lopussa hän seisoo vanhan professorin edessä ja tajuaa elämän kauneuden ja kauheuden.

Juoni ei kuitenkaan ole kirjan pääasiallinen anti. Kirja pohtii myös laajemmalti elämää, sen kummallisuutta ja sattumanvaraisuutta. Voiko ihminen asettua toisen ihmisen sisään, tämän ajatuksiin, tekoihin, tapoihin? Voiko Gregorius koskaan ymmärtää Amadeun ajatuksia niin, kuinka tämä on ne kirjaansa kirjoittanut? Mikä johti ystävysten välirikkoon, mikä sisarusten eroon? Voiko joku jäädä elämänsä velkaa toiselle? Prado on hyvin itsekeskeinen nero. Hän pohtii elämää, mutta myös omia tekojaan, omaa lääkärinvalaansa. Hän ei hyväksy isänsä tekoja tuomarina diktatuurin aikaan, hän ei hyväksy äitinsä määräysvaltaa hänen elämäänsä. Hän rakastaa ja ei kuitenkaan rakasta, hän ystävystyy, mutta vain tiettyyn rajaan saakka.

Kirja on todellinen aarreaitta pohdinnalle jopa kyllästymiseen saakka. Se pitää lukea hitaasti nauttien, eläen mukana kertomuksessa aivan kuin Gregorius yritti elää mukana Pradon elämässä. Hän toiminnallaan korjaa välirikkoja, auttaa ihmisiä ymmärtämään, vapauttaa lukkiutuneita suhteita, mutta kokee turhautumista, kun ei voi olla toinen. Hän sairastuu itsekin, palaa Sveitsiin tutkimuksiin, eikä tiedä, onko hänen oltava siellä, missä elämäntyönsä on tehnyt vai siellä, missä hänen uusi elämänsä on. Sairauden diagnoosi varmaankin ratkaisee asian, mutta mikä se on? Kirjailija pyörittää kertomusta jännittävänä loppuun saakka ja lukija odottaa myös salaperäisen naisen ilmaantuvan tarinaan uudelleen.

Ehkä tämä kirja kuvaa elämän sattumanvaraisuutta, ehkä me olemme oman elämämme vankeja ja uuden luominen luo myös tuskaa, luo tunteen, ettei osaa päättää, mikä on parasta, mikä on ratkaisu juuri minun elämääni. Luulen kirjan kertovan juuri tästä. Prado oli itsekeskeinen pohtija, joka kuoli varhain aivoverenvuotoon tietoisena siitä, että se jossain vaiheessa tulee. Gregorius samistuu häneen. Johtuvatko hänenkin vaivansa samasta taudista vai projisoiko hän tässäkin itseään Pradoon? Mielenkiintoinen kirja. Suosittelen pohdinnasta pitäville.

Mercier, Pascal: Yöjuna Lissaboniin (Nachtzug nach Lissabon). Tammi, 2010 (2004), suom. Raija Nylander. 611 s.

4 thoughts on “Yöjuna Lissaboniin

  1. Tervetuloa kotomaahan!
    Lankesin kirjaesittelyysi ja hankin teoksen e-kirjana. Saapihan joulunpyhinä syventyä kaikessa rauhassa…
    Terveiset tutuille ( Y-Y. Yrjö-Moila )

    EeVee

    • Kiitos Erkki!
      Terveiset menevät perille. Helppohan tuo kirja ei ollut, mutta mielenkiintoinen ajatuksena ja pohdintana.

  2. Terveiset tuli perille, kiitos! Prado on minulle tuntematon ennestään, laitetaan loputtomalle listalle.

    • Näitä listojahan meillä itse kullakin on, niin ja kuten sanoit, loputtomia. Minullakin yöpöydän kulmalla pino senkun kasvaa. Nyt on menossa Graniittimies ja Finlandia-voittaja odottaa, kutkuttaa jo kovasti sormenpäitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.