’Olen tässä talven aikana opiskellut jäkälien salttua maailmaa. Tämä eliöryhmä on uskomattoman monimuotoinen jopa niin, että sen lajit muodostuvatkin kahdesta eli eliöstä, sienestä ja levästä. Kun niitä sopivasti hämmentää, syntyy jäkälä. Lehtimäiset jäkälät, samoin pensasmaiset ja naavamaisetkin, löytyvät kirjallisuudesta helposti, kiitos upean muutama vuosi sitten Tietofinlandialla palkitun Suomen jäkäläoppaan, mutta rupijäkälät ovat edelleen pullonkaulana ja niihin kuitenkin kuuluu valtaosa tunnetuista jäkälistä. Toivon mukaan pian saamme niiden määritykseen apua. Sitä odotellessa vietetään aikaa ystävien seurassa, nautitaan yhdessä elämästä ja syödään hyvää ruokaa – vaikkapa jäkäläleipää.
Oikein miellyttävää ystävänpäivää kaikille lukijoille!
Kuva on otettu muutama vuosi sitten Utsjoen Paistuntureilla. Kauniit rupijäkälät kirjovat siellä kivipintoja kuviomosaiikin alle. Mitä lie lajeja tuonkin kiven pinnalla kasvaa. Sydän kuitenkin on paikallaan.’
Upea sydän! Hyvää ystävänpäivää sinullekin! Ja terveiset Skotlannin muinaisilta tulivuorilta.
Kiitos sinulle!
Terveiset teille kaikille sinne kilttien maahan, älkää pelätkö Nessistä.
Kylläpäs se Luonto osaa pistää asiat kohdalleen. Hyvää Ystävänpäivää!
Hyvää ystävänpäivää Saarijärven salomailta!
Kiitos molemmille! Ystävyys on iloinen asia, 🙂
Hyvää ystävänpäivää näin jälkikäteen! Jäkälissä viehättävimpiä seikkoja on se, että niiden kiehtovuus aukeaa vasta silloin, kun malttaa pysähtyä katselemaan tarkemmin. Rupijäkälistä on tietääkseni kirja ainakin tekeillä. 🙂
Kiitos! Rupijäkäläkirjasta olen minäkin kuullut jo vuosia ja että se olisi ihan loppusuoralla, mutta näin sanottiin jo viime vuonnakin. Mutta odotellaan, jospa siitä tulisi sitä parempi mitä kauemmin odotaa.