Lapin kasveja

Lapin kasveja’Jyväskylän Vanhan Kirjan Talvessa muutama viikko sitten sattui käteeni pieni kirja Lapin kasveja. Se on pieni otos Carl von Linnén kuuluisasta latinankielisesta Flora Lapponicasta vuodelta 1737. Alkuperäinen noin 400-sivuinen teos on ilmestynyt Hollannissa Linnén ollessa 30-vuotias ja siinä hän esittelee yli 530 Lapista tapaamaansa kasvia ja sientä. Täällä hän julkaisi myös pääteoksensa Systema naturaen samoihin aikoihin. Tiedot kasvikirjaansa hän sai Lapinmatkallaan kesällä 1732. Silloin hän lähti Upsalasta pohjoiseen ja oikeastaan kiersi Pohjanlahden poiketen suurempien jokien varsia pitkin sisämaahan. Luulajanjokea pitkin hän kävi aina Atlantin rannalla saakka. Takaisin Upsalaan hän palasi Turun ja Ahvenanmaan kautta.

Matkansa ajan hän piti tarkkaa päiväkirjaa ja kirjasi siihen paitsi kasveja niin myös eläimiä. Ihmisiäkin hän tarkkaili kertoen heidän uskomuksistaan ja tavoistaan. Hän keräsi matkallaan myös mittavan kasvikokoelman, johon nykyään voi päästä tutustumaan vaikka internetin kautta. Hänen elinaikanaan ei julkaistu selostetta matkasta, vaan se ilmestyi englanniksi vasta vuonna 1811 ja ruotsiksi (Lappländska resa ) vuonna 1889. Tämä kirja on myös suomennettu vuonna 1969. Flora lapponica on kuuluisa kirja ja sitä on lainattu monessa kohdin, kun Linnéstä puhutaan. Siksi oli mielenkiintoista tutustua tähän aarteeseen ihan suomeksi, vaikka tämä kirjanen onkin vain pieni osa koko teoksesta. Kirjasta aistii kuitenkin jo Linnén suuren oivalluksen eliöiden luokitteluun, jonka hän sitten esitteli Systema naturaessa. Vaikka hän kasvikirjassaan vielä käyttääkin kasvien niminä pitkiä latinankielisiä rimpsuja, niin alta voi nähdä jo kaksiosaisen nimistön alun ja lajien luokitelun luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Esimerkiksi luhtavillalle hän antaa nimen Eriophorum spicis pendulis, jossa alkuosa on säilynyt villojen sukunimenä edelleenkin ja loppuosa ’riippuvatähkäinen’ kuvaa kasvin kasvutapaa. Pitkään kasvin suomenkielinen nimi olikin monitähkävilla, joka tullee lähes suoraan Linnén antamasta nimestä. Nyt kasvin tieteellinen nimi Linnén luoman järjestelmän mukaan on Eriophorum angustifolium.

Linnén aikana kasveihin luettiin sienetkin ja siksi kirjassa on kerrottu myös sienilöydöistä ja niiden käyttötarkoituksista. Linnén mielenkiinnon määrää kuvaa myös se, että hän havainnoi matkallaan kaikkea näkemäänsä. Niinpä kirjan lopussa hän kuvaa myös joitakin Lapille tyypillisiä hyönteisiä, kuten sääskiä ja mäkäriä, joihin edelleenkin jokainen Lapin kulkija törmää. Kirjan lopussa on myös alkuperäisen kirjan 12 kuvataulua. Niistä näkee selvästi tuolle ajalle ominaisen pikkutarkan kuvaustavan. Lisäksi kirja on varustettu suomentajan esipuheella ja kommenteilla.

Hämmästyin, ettei tätä kirjaa ole aikaisemmin suomennettu. Oikeastaan pidin sitä itsestään selvänä, sillä harva meistä tänä päivänä osaa latinaa. Linnén aikana kaikki vähänkin merkittävä kuitenkin kirjoitettiin latinaksi. Pieni kirjanen on Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) julkaisema ja sellaisenaan kulttuuriteko. Vaikka kirjan ilmestymisestä on kulunut jo reilut kaksikymmentä vuotta ei sen viehätys mihinkään katoa. Niinpä kehoitan alan harrastajia ja muitakin selaamaan antikvariaatteja tai kyselemään kirjaa kirjastoista. Siihen kannattaa tutustua. Sen kautta pääsee tutustumaan itse mestariinkin paremmin.’

von Linné, Carl: Lapin kasveja. SKS, 1991 (suom. Marja Itkonen-Kaila). 176 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.