30 vuotta – eikä suotta

lilja

’Joskus 1980-luvulla istutin syksyllä puutarhaan sipulin toiveikkaana, että seuraavana keväänä siitä nousee pakkauksen kannessa oleva komea liljakasvi kaikessa loistossaan. Jotain maasta nousi, muttei se kukkinut. En ole mikään puutarhan viherpeukalo ja niinpä ajattelin, että olen taas kerran epäonnistunut: maa on liian köyhää, valaistus on epäedullinen, olen kastellut väärään aikaan, sipuli oli viallinen. Syitä löytyy siis itsestä ja muista.

Sitten annoin sipulin olla ja huilata. Se kasvatti parinkymmenen sentin lehtiruusukeen lähes joka kevät, mutta ei kukkinut. Pari kertaa mylläsin kukkapenkkiä oikein kunnolla ja epäilin sipulin jo kadonneen, kun parina vuonna ei noussut lehtiäkään pintaan. Kunnes … niin kunnes tänä keväänä vihdoin ja viimein … se kukkii. Katsoin kukkaa sananmukaisesti monttu auki, sitten hain kameran ikuistaakseni ihmeen ja lopuksi aloin miettiä: Mikäs tämä kasvi taas olikaan? Aikojen saatossa kasvin nimi oli jo unohtunut, niin kuin kaikki muutkin tiedot siitä. Mutta eipä tullut turhaan istutettua aikoinaan eli vanhan sanonnan mukaan: parempi myöhään kuin ei silloinkaan.’

2 thoughts on “30 vuotta – eikä suotta

  1. Laji on keisarinpikarililja Fritillaria imperialis. Kehutaan että se karkottaisi myyriä, mutta ei näytä pitävän paikkaansa muuten kuin että kasvi itsessään ei kelpaa myyrille eikä kauriille. Kasvissa on voimakas valkosipulimainen haju. Suosii vahvaa lannoitusta. Kukkien värivalikoimaa löytyy porkkanan oranssista sitruunan keltaiseen. Helppo ja näyttävä kevätkasvi.

    • Kiitos määrityksestä! Itsekin sitä googlailin ja päädyin samaan, ei vaan kirjoittaessa tullut mieleen. No, helppohoitoisuudesta en tiedä, tai sitten meillä on tosi laiha maaseos kukkapenkissä vaikka lehtoalueella ollaankin. Eihän siihen ole tarvinnut vuosikymmeniin koskea, joten siinä mielessä helppo 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.