Kiusaajat

Kiusaajat
’Kun kesä on alkanut ja sen kaikki kiinnostava, ei tahdo enää jäädä aikaa lukemiselle. Hain kirjastoautolta puolentusinaa pieniä kirjoja eli katsoin sellaisia, joissa ei ole yli kahta sataa sivua. Jospa ehtisi, jaksaisi, ne lukea iltalukemisena. Kevään aikana olen aloittanut useita kirjoja, mutta ne ovat jääneet kesken, ehkäpä nekin tulisi luettua loppuun. Kasvimaailma rehottaa ja odottaa penkojaansa, monet ihmeellisyydet pohtijaansa. Stressiä ei kuitenkaan saisi ottaa. Ensimmäisenä käteen sattui tunnetun näytelmäkirjailijan ja novellistin Pasi Lampelan ensimmäinen romaani, joka ilmestyi viime vuonna.’

Kirja kertoo aikuisuuden kynnyksellä olevasta pojasta, jota pään sisäiset ahdistukset, demonit, kiusaavat. Tuomas lopettaa lukion kesken ja jää tyhjän päälle. Vanhemmat ovat eronneet ja hän asuu äitinsä kanssa Pukinmäessä. Jotta hänellä olisi jotain tekemistä kesän aikana hänen enonsa Eero palkkaa Tuomaksen hoitamaan vanhaa huvilaa ja samalla tämä voisi miettiä elämänsä jatkoa. Mökillä ei ole juurikaan mitään tekemistä, puiden pilkkomista, uimistä, nurmikkoa ja ajattelua. Tuomas lukee kirjoja, joita hän hakee kirjastosta. Siellä hän tapaa Sannin, hevostytön, joka asuu lähitilalla. Juttelua pidemmälle he eivät kuitenkaan pääse. Sen sijaan Eeron vaimon Kaarinan kanssa löytyy enemmän yhteistä. Eeron firman asiat ajautuvat huonoon suuntaan ja hän joutuu myymään perustamansa yrityksen japanilaiselle suuryritykselle. Myös Kaarina jättää hänet. Tuomas miettii koulua, elämäänsä, tulevaisuutta ja menneisyyttä. Miksi hänestä tuli tällainen?

Lampelan romaani on hitaasti etenevä tarina kiusatun pojan ajautumisesta ahdistukseen ja syrjäytymisen alkuvaiheeseen. Kirjassa ei syytellä ketään, ei anneta valmiita vastauksia eikä mässäillä suurilla muutoksilla. Todelliset vaikeudet eivät ole suuruudesta kiinni. Tuomaksella ne ovat yksilötasolla, Eerolla globaaleja. Aina kuitenkin ne koskevat yksilöä. Kun Eeron firmasta pistetään työntekijöitä ulos, vaikeudet kasautuvat sinne ja johtavat jopa hirmutekoihin. Kun Tuomas jättää lukion, vaikeudet eivät häviä, vaan ne nakertavat edelleen hänen elämäänsä. Eeron asioiden kautta hän ehkä huomaa, ettei kiusaaminen ole ainoa paha maailmassa. Selviääkö Tuomas, sitä ei kerrota, sen saa lukija itse päätellä tekstistä. Matka hirmutekoihin alkaa kaukaa, mutta on usein pienestä kiinni.

Kirjassa Tuomas kuvastaa nyky-yhteiskunnan ongelmaa. Kaiken pitäisi olla hyvin tai ainakin melko hyvin, mutta kun ei ole välineitä taistella, ajaudutaan ahdistukseen ja masennukseen. Kun pieni ihminen ei pysty hallitsemaan tapahtumia, ei jaksa pureutua kiinni, ajaudutaan yhä kauemmaksi helpoista ratkaisuista. Tuomas vetäytyy, syrjäytyy, hautoo mielessään kauheita asioita, hän on selvästi elämänsä käännekohdassa, josta hänen on itse löydettävä ratkaisu päästä eteenpäin, kouluun, työhön, opiskelemaan vaiko luuseriksi. Mikä on valinta? Osaako hän, pystyykö hän, onko hänellä enää voimia tai välineitä tehdä ratkaisu?

Kirjassa ei ole voittajia, kaikki häviävät. Tuomas pohtii syntymäänsä, vahinkoa. Miksi hänet tehtiin? Hän pohtii äitinsä tappamista ratkaisuna elämäänsä, toisen päästämistä pahasta, itsensä vapauttamista vankilaan. Vaihtoehdot risteilevät laidasta laitaan, sillä myös Kaarina ja tämän rahat viivähtävät pojan mielessä. Ahdistusta ei ole helppo sivuuttaa ja kiusaajat jatkavat mielen vainoamista. Taitava kuvaus jättää lukijalle paljon pohdittavaa myös  viime aikojen tapahtumien valossa.

Pasi Lampela: Kiusaajat. WSOY, 2011. 123 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.