Tuolla taivaalla

tuollataivaalla
’Pienten kirjojen kausi jatkuu. Ennen aina ajattelin, että suuruudessa on voimaa ja luin tiiliskiviromaaneja. Kuitenkin pienet kirjat tiiviydessään antavat paljon. Parhaita edelleen ovat Steinbeckin
Helmi ja Hemingwayn Vanhus ja meri, puhumattakaan Ahon Rautatiestä, joka olisi aikanaan ansainnut maailmanlaajuisen levikin. Sellaisen sai baskikirjailija Atxaga, jonka kirjat ovat uutta espanjalaista kirjallisuutta. Hän on nostanut baskikielen maailmankielien joukkoon teoksillaan. Onneksi saamme lukea niitä suomeksi, sillä vaikka jotkut sanovatkin baskeja meidän sukulaisiksemme, niin kieli ei ainakaan suomelta tunnu. Kirja on hyvä ja suositeltava.’

Irene vapautuu vankilasta Barcelonassa kärsittyään neljän vuoden vankeuden osallisuudesta aktiiviseen toimintaan Baskimaalla. Hän astuu ulos vankeudesta maailmaan, joka ei ole enää sama kuin aikaisemmin, mutta ei ole joiltain osin myöskään muuttunut yhtään. Poliisit ovat heti hänen kimpussaan, miehet haluavat käyttää häntä hyväkseen, hän on köyhä ja turvaton ja nainen. Hän ostaa matkalipun kotiin Bilbaoon ja matkaa sinne bussilla. Matkan aikana hän läpikäy elämäänsä vankilassa, sellitovereitaan, suhdettaan anarkistiin, joka sai surmansa, tulevaisuuttaan. Hän näkee unia menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Niihin sekoittuvat paitsi hänen vankilatoverinsa niin myös hänen haaveensa ja pelkonsa. Bussissa poliisit yrittävät ensin lipevästi sitten väkivaltaisesti saada hänet ilmiantajaksi, koska hän on anonut vankilassa armahdusta ja päätynyt sitä kautta ystäviensä ja aatetovereidensa pettäjäksi. Hän tietää, ettei hän enää voi kohdata vanhoja ystäviään eikä saada vanhaa työpaikkaansa. Hän tietää, että antautumalla poliisin houkutuksiin hän on yhtä pahassa liemessä kuin ilmankin. Silti hän matkustaa kotiin ja torjuu poliisien yhteistyön. Päästäkseen pulasta hänen tulisi saada uusia ystäviä, uutta työtä ja uusi elämä. Bussi kiitää läpi yön ja tunnelma kiristyy lähestyttäessä Bilbaota.

Kirjassa on herpaantumaton koko ajan tiivistyvä tunnelma, kun seitsemän tunnin öistä matkaa taitetaan Barcelonasta Bilbaoon. Matka tapahtuu fyysisesti bussissa, mutta kirja kertoo yhtä paljon Irenen henkisestä matkasta menneestä nykyaikaan jopa tulevaan. Se pohtii paitsi yksilön selviytymisen mahdollisuuksia myös laveammin yhteiskuntaa. Irene on vahva nainen, joka ei häkelly ja joka selviää, mutta se ei ole eikä tule olemaan helppoa. Yhä edelleenkin Baskimaalla kuohuu. Vähän päästä alue nousee otsikoihin milloin terrorin merkeissä, milloin itsenäisyyspyrkimysten kautta. Baskit ovat arvonsatuntevia, kiihkeitä ja toimeentarttuvia. Irene on kuvattu juuri tällaiseksi. Hän ei ota vastaan helppoa ratkaisua eikä myy itseään miehelle eikä poliisille, hän ponnistelee eteenpäin itse menneisyydestään huolimatta vaikkakin katastrofaalisissa tunnelmissa. Unohtaako ihminen menneisyytensä tai luottaako hän sokeasti tuelvaisuuteen, niitäkin tunnelmia kirjasta löytyy? Irenen unet bussissa tuntuvat ensin irrallisilta, mutta saavat kirjan loputtua oman paikkansa aikaa luotaavina haaveina ja pelkoina. Inhimillisyys tulee niiden kautta lukijaa lähelle.

Luin aikoinaan Atxagan Yksinäisen ja en oikein ymmärtänyt sitä. Se tuntui liian etäiseltä. Tämä kirja oli paljon lähempänä ja sen tapahtumien hahmottaminen helpompaa.

Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla. Tammi 1999. 156 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.