Toisen huomioonottaminen

polku1

’Yhä useammin törmää kuvan kertomaan tapaukseen. Vanha perinteinen polku on tuhottu tai suljettu. Nykyään tavaksi on tullut kerätä metsistä pois kaikki energiaksi kelpaava ja kasata se teiden varteen suuriksi röykkiöiksi. Siinä risut sitten kuivuvat tai lahoavat seuraavat vuodet, kunnes joku muistaa ne, silppuaa ja kuljettaa pois. Kaikki voisi olla hyvin, mutta kun tuo polku kulkee tuosta. Olisiko ollut vaikeaa tehdä, kuten alakuvassa on tehty eli jättää aukko polun kohdalle. Näin tapahtuu hyvin harvoin. Piittaamattomuutta vai huomaamattomuutta!

Toinen tapaus koskee metsien harvennushakkuita, Pääsääntöisesti konekuski ajaa metsäpolun päällä ja kasaa hakkuujätteet polulle. Näin hän tuhoaa ehkä ikiaikaisen polun, jota eläimet ja ihmiset ovat kauan kulkeneet. Kovin vaikeaa ei luulisi olevan suunnitella koneura toiseen kohtaan ja jättää polku rauhaan. Polut ovat muutenkin katoavaa luonnonvaraa, koska maaseudulla väestö vähenee ja vanhenee. Polku pysyy auki vain kulkemalla. Jos se tahallaan vielä rikotaan, ei sitä kukaan enää viitsi kulkea ja pitää auki. Kartoituksilla yritän helpottaa kulkemista etsiytymällä vanhoille karttapoluille. Turhautuminen on suurta, kun huomaa sen lähes tahallaan tuhotuksi.

Pidetään polut auki ja vedetään hakkuu-urat parempaan paikkaan. Ei luulisi olevan kovin suuresta kiinni!’

polku2

4 thoughts on “Toisen huomioonottaminen

  1. Hahaa, onko ylempi kuva Väinölästä? Ihan kuin olisi rämpinyt viikko sitten juuri tuossa. Tai sitten sama ikävä ilmiö näkyy liian monessa paikassa.

    • Joo, tarkkana olit! Juuri sieltähän se on ja toinen myös toiselta puolen metsäautotietä. Siis halua on, jos viitseliäisyys riittää. Mekin rämmimme samassa paikassa.

  2. Tästä olen minäkin huolissani. Monet polut katoavat mutuenkin käytön puutteeseeen, mutta hakkuut ja metsien muokkaamiset ovat se viimeinen pisara. Polut ovat paitsi kivoja kävellä, niin usein myös keskeinen osa paikallishistoriaa.

    • Olen puhunut metsäammattilaisten kanssa asiasta, mutta se ei tunnu olevan heille mikään tärkeä juttu. Pitäisi olla! Usein polut on jopa nimetty. Täällä maallakin on ainakin pari polkua saanut nimen Kirkkopolku. Vanhoja kylien välisiä reittejä siis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.