Taivasten vanki


1264743_2.jpgx’Syksy tulee tulevalla viikolla, ainakin kalenterin mukaan ja kun illat pimenevät, saa aikaa, toivottavasti, lukemiselle. Otin vähän etumatkaa ja luin yhden päivän ja yön aikana Zafónin viimeisimmän Barcelona-kirjan. Kun kerran käteensä ottaa, laskee sen vasta viimeisen sivun jälkeen. Harvoin enää sellaisia kirjoja löytää. Taivasten vanki jatkaa trilogiaa Unohdettujen kirjojen hautausmaalta.
Tuulen varjo ja Enkelipeli saavuttivat valtaisan maailmanlaajuisen suosion ja nostivat espanjalaiskirjailijan maineeseen. Tämä jatkaa samaa tarinaa taas uudesta suunnasta katsoen ja kukapa sen etukäteen osaa ennustaa, että tämä jää trilogiaksi.’

Unohdettujen kirjojen hautausmaa-trilogian kolmas osa kokoaa yhteen kaksi edellistä osaa ja antaa viitteen seuraavasta. Nyt eletään joulun alusaikaa 1957 Barcelonassa. Daniel Sempere pitää isänsä kanssa pientä kirjakauppaa kotinsa alakerrassa. Eräänä päivänä kauppaan astuu vanha mies, joka ontuu kalliiden kirjojen kirjakaapin luo ja haluaa ostaa Alexandre Dumasin kirjan Monte Criston kreivi. Hän omistaa sen Fermin Romero de Torresille ja pyytää Danielia toimittamaan kirjan perille. Mies kiinnostaa kuitenkin Danielia sen verran, että hän seuraa tätä kaupungin läpi ja yrittää saada selville miehen salaisuuden. Fermin on nimittäin hänen ystävänsä ja menossa juuri naimisiin. Tapahtumasta saa alkunsa Ferminin laaja kertomus hänen elämästään Espanjan sisällissodan jälkeen. Hän on vankina pahamaineisessa Montjuicin vankilasaaressa yhdessä mm. kirjailija David Martinin kanssa, jota kutsutaan Taivasten vangiksi. Heitä syytetään kommunisteiksi ja yhteiskunnan vihollisiksi Francon maailmassa. Fermin kertoo, kuinka heitä kidutettiin tietojen esiin saattamiseksi ja kuinka he kestivät kunnialla kaiken. Martin keksii hänelle pakosuunnitelman Dumasin kirjan mukaisesti. Vankilan johtaja Mauricio Valls saa useiden vankien omaisilta pyyntöjä ja lahjoja taatakseen vankien hyvän kohtelun, mutta hän käyttää näitä vain hyväkseen. Martinin pitäisi kirjoittaa hänen kirjansa ja tehdä hänestä kuolematon, Ferminin pitää taivutella kirjailija tähän ja Salgadon pitäisi ilmoittaa, missä ovat ne kalleudet jotka hän on varastanut. Valls pettää kaikkia ja hakkaa kaikkia. Hän myrkyttää Isabellan, joka yrittää auttaa Martinia, hän lähettää Martinin eristykseen torniosastoon, kun Fermin pääsee pakoon Dumasin neuvomalla tavalla. Tarina tarinan perään. Kaiken tämän Fermin kertoo Danielille, Isabellan pojalle. Vähitellen paljastuu Enkelipelin juoni Martinin kirjoittaessa sitä vankeudessa, ja vähitellen löytyy Fermin, joka Tuulen varjossa liikkuu suojelusenkelinä Danielin taustalla. Kirjat saavat toisensa. Daniel tuntee kasvavaa vihaa Valssia kohtaan, joka on vuosien kuluessa noussut aina kulttuuriministeriksi saakka, mutta kadonnut sen jälkeen. Elääkö Martin edelleen jossakin päin kaupunkia, sillä Iisak, kirjojen hautausmaan vahtimestari, on nähnyt hänet sen jälkeen, kun hän oli joutunut vankeuteen saarelle? Kostaako Daniel äitinsä surman vai antaako asian olla, niin kuin kaikki näyttävät toivovan. Kirjan lopussa hän saa osoitteen.

Tämä on taattua lukuromaanilaatua Zafonilta. Kuinka Iberian niemimaalta voikin tulla solkenaan tällaisia kirjailijoita, on espanjalaiset FalconesPerez-Reverte ja Moriel ja tietenkin portugalilainen Saramago. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta enkä olisi päästänyt sitä kädestäni vielä sittenkään kun takakansi tuli vastaan. Barcelonan ilmapiiri vei mennessään ja tietenkin loistava tarina.

Harmittaa, kun ei muista eikä osaa yhdistää tapahtumia. Nytkin henkilöt tuntuivat heti alussa tutuilta, mutta siitä huolimatta piti tarkastaa muistiinpanoista, miten he liittyvät toisiinsa. Vähitellen sitten kirjat sulautuivat toisiinsa ja kokonaisuus paljastui, vaikkakin hieman hatarana. Tämän kirjan loppu koukuttaa odottamaan seuraavaa ja ehkä siihen on taas punottu tarinankäänne, joka edellyttää jatkoteosta. Näin kirjailija pitää lukijansa kiipelissä ja ainaisessa odotuksessa. Hyvä niin, kun teksti on hyvää, muutenhan odottaisi turhaan.

Kun näitä teoksia lukee, alkaa kaivata Barcelonaan. Tuntuu siltä, että sen kaduilla nämä tarinat puhkeavat elämään ja että siellä jossakin on myös Semperen pieni kirjakauppa ja jonkin suuren ja raskaan oven takana Iisak vartioi Unohduttujen kirjojen hautausmaata. Sinne pääsevät vain valitut viemällä jotain mukanaan ja samalla saavat jotain takaisintuotavaa. Enkelipeli lähti Ferminin ja Danielin mukaan, mikähän seuraavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.