’Bloggareiden keskuudessa kiertää monenmoisia haasteita. Ehkä niiden tarkoitus on koukuttaa uusia seuraajia kiinnostumaan aiheista. Itse sain Elinalta haasteen kirjojen alueelta. Ns. Viiden kirjan haaste kyselee lähinnä lukukokemuksia, -historiaa ja -tottumuksia. En tiedä, osaanko siihen mitään kirjoittaa, koska edelleen pääaiheena blogissani on luonto sen eri muodoissa. Yritän nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta.’

1. Kirja, jota luen parhaillaan:

Vaikka luen paljon vuoden aikana, niin usein luen vain yhtä kirjaa kerrallaan. Ehkä siinä on kyse keskittymisestä. Jos luen useampaa, niin kesken olevat kirjat ovat sellaisia, jotka olen joskus ennenkin lukenut. Niinpä työpöydän kulmalla majailee moneen kertaan luettu Hobitti, nyt alkuperäiskielellä ja Aapelin Onnen pipanoita hauskuuttamassa joskus niin ankeaa oloa. Puhelimessa majaansa pitää Valtosen Siipien kantamat, jonka juuri sain luettua e-kirjana. Nyt taukoja ja odotusta kattamaan olen valinnut David Nichollsin Sinä päivänä. Saa nähdä, kuinka kauan siinä menee. Mutta kirja, jota paraikaa kahlaan läpi on Katja Petrovskajan Ehkä Ester. Natsiajan vainoista on paljon kirjoitettu monelta taholta. Tämä kirja on saanut hyvän vastaanoton, mutta ehkä se ei ole minun kirjani. Olen loppupuolella, mutta edelleen aika sekaisin. Saa nähdä sitten, kun olen päässyt loppuun. Tuskin kirjoitan siitä blogitekstiä.

2. Kirja, josta pidin lapsena:

Olin huono lukija alakoululaisena. Äiti maksoi markan jokaisesta Hipsuvarpaasta, jonka sain luettua loppuun. Tietenkin poikien juttuja olivat Burroughsin Tarzanit. Ne opettivat minut lukemaan. Itse kuitenkin pidin Tarzaneita enemmän saman kirjailijan Mars-kirjoista. Marsin prinsessa oli suosikkini joka kesäkuu, kun koulu loppui ja pääsi vapaalle. Luin sen varmaankin puolenkymmentä kertaa. Viimeksi luin kirjan kymmenisen vuotta sitten ja edelleen pidin siitä, vaikka se ihan puhdasta fantasiaa onkin ja aika rasistinen ja väkivaltainen. Joskus vain sellainenkin iskee.

3. Kirja, joka jäi kesken:

Tämä on vaikea. Luonteeltani olen vähän perfektionisti ja kirjan kesken jättäminen on vaikeaa. Ajattelen, että jos joku jaksaa tämän kirjoittaa, jaksan minä sen myös lukea ja niin kahlaan kirjan loppuun vaikka väkisin. Niinpä ne muutamat kirjat, jotka ovat kesken, saattavat tulla luetuiksi vielä jossain vaiheessa. Kesäpaikan kirjahyllyssä on Danten Jumalainen näytelmä. Olen sen puolivälissä enkä ole nyt tarttunut kirjaan muutamaan vuoteen. Kuitenkin se odottaa ja ehkä saan helvetin kuvauksenkin kahlattua läpi lähivuosina. Työaikana tuli luettua lasten- ja nuortenkirjoja, jotka toki saattoivat jäädä kesken ihan vahingossakin. Yritinkö pitää itseni nuorekkaana? Toisaalta niissä on meille aikuisillekin ihan valtavasti ajateltavaa. Itsekin nuortenkirjoja kirjoittaneena sen huomaan.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen:

Tällaisia kirjoja on paljon. Ehkä siksi me kirjoja luemme. Nuorena Linnan Tuntematon sotilas pamautti suoraan otsalohkoon ja kirjoitin Hietasesta elämäni parhaan kouluaineen, ainakin omasta mielestä. Myöhemmin vaikutuksen on tehnyt ainakin Tolkienin Taru sormusten herrasta (kolmeen kertaan luettu), Kullervo Kemppisen Poropolku kutsuu, joka koukutti Lapinvaelluksille ja Setonin Kaksi partiopoikaa, joka antoi kokonaan uuden ohjeen poikavuosien elämälle. Kaunokirjallisuudessa vaikutuksen tehneitä kirjailijoita ovat olleet Singer, Morrison, Saramago, Pamuk, vain muutamia mainitakseni, kotimaisista Waltari ja Itkonen.

5. Kirja, johon palaan uudelleen:

Kun lukee paljon ja haluaa pysyä tahdissa mukana, ei jää kovin aikaa lukea enää uudelleen hyviäkään kirjoja. Ja vaikka kliseisesti ajattelee, ettei minulla ole aikaa lukea hyvää kirjallisuutta, ainoastaan parasta, niin siitä huolimatta muutamat nautituttavat yhä uudelleen. Aikaisemmin mainitsin jo Mars-kirjat, mutta nehän on vain fantasiannälkää tyydyttämässä ja välipalana. Klassikoista luen Kiven Seitsemän veljestä-kirjaa usein, varsinkin Aapon vallan verrattomia tarinoita. Hyllystä saatan kaivaa myös Graham Greenen kirjoja (Kolmas mies, Jutun loppu, Kiveä kovempi, Hiljainen amerikkalainen), joita selailen ja luen pätkittäin. Hän olisi mielestäni ansainnut Nobelin, mutta ehti poistua keskuudestamme ennen tunnustusta.

Tässähän nämä vastaukset nyt olivat. Paljon luen myös tietokirjallisuutta, määritysoppaita ja tiedeartikkeleita, mutta niiden pohdinta lienee muualla ja muuna ajankohtana. Vaikein on edessä, eli kelle haasteen heitän eteenpäin. Luen valitettavan vähän blogeja, omaanikin luetaan seurannan mukaan kovin vähän. Pitäisi varmaan verkostoitua paremmin. Niinpä selailtuani blogilistaa tunnin verran valitsin Jorin blogin Kaikkea voi lukea. Toivottavasti et ole vielä tässä haasteessa mukana. Mukavia hetkiä sinulle!