Rucola

rucola

Palasin Lissabonista muutama päivä sitten. Siellä torit olivat jo auki ja tuoreet vihannekset pöydillä odottamassa ostajaa. Kuva on kauppahallista, jossa myyjät jo lopettelivat myyntiä. Rucolan sain kuitenkin varmennettua.

Viime syksynä kierrellessäni Luopioisten Evinsaloa ruutukartoituksen merkeissä tapasin mökkitien laidassa vihannesmaan, jossa kasvatettiin perunaa, juureksia, salaatteja ja mansikkaa. Tähystin tieltä kasvimaata rikkaruohojen toivossa. Siitä löytyikin ruutuun ne tavalliset peipit ja pillikeet, puutarharikat ja muutama kestorikkakin. Mansikkamaan laidassa kasvoi kuitenkin minulle tuntematon ristikukkainen kasvi. Pidin sitä ensin peltoretikkana, mutta lehtien outo muoto sai epäilemään määristystä. Niinpä kurkoitin käteni kasvimaalle ja otin kasvista näytteen.

Talvella olen sitten pyöritellyt näytettä käsissäni usammankin kerran. Se ei näytä miltään tuntemaltani kasvilta. Kukat ovat hailakan keltaiset, alalehdet mutkalaitaiset, ylälehdet oudon liuskaiset ja liuskat tasasoukat, varsi alaosastaan puutunut. Mielessäni pyöri jokin kauan sitten keräämäni kasvi, mutten saanut sitä palautettua mieleeni. Selviä lituja näytteessä ei vielä ollut, joten kirjan määrityskaavasta ei ollut paljonkaan hyötyä. Lopulta kävin läpi ulkomailta keräämiäni ristikukkaisnäytteitä ja sieltä löytyi Ruotsin Gotlannista jo 1980-luvulla kerätty näyte, joka muistutti erehdyttävästi Evinsalon kasvia: isohietasinappi (Diplotaxis tenuifolia). Se ei vain ollenkaan sovi Suomesta löydettäviin kasveihin. Tämä kasvi on nimittäin ikivanha painolastikasvi, eli se on kulkeutunut aikoinaan Suomeen purjelaivojen painolastina olleen maan mukana ja löydetty siksi vain rannikolta eikä sieltäkään enää moneen vuosikymmeneen, siis todella harvinainen satunnaiskasvi.

Lähetin kyselyn Helsinkiin ja kasvimuseolta tuli sitten maaliskuussa Raino Lampisen arvelu rucolasta, joka on kaupallinen nimitys hietasinapille. Hänelle oli ilmoitettu vastaavalla tavalla muutama vuosi sitten löytö, jonka oli lopulta todettu olevan viljellyn rucola-salaatin.

Rucola on kotoisin Etelä-Euroopasta ja sitä on siellä kasvatettu jo kauan salaatti- ja lääkekasvina, liekö ihan antiikin ajoista saakka. Aikaisemmin sen nimikin oli Rucola selvatica. Suomessa tämän kasvin viljely on viime vuosina nopeasti yleistynyt ja sen siemeniä saa nykyään jokaisesta hyvinvarustetusta siemenkaupasta. Esikasvatus voidaan aloittaa jo huhtikuussa tai siemen voidaan kylvää suoraan avomaalle. Esikasvatettuna kasvi itää 20 asteen lämpötilassa 5-10 vrk:ssa. Ulkona, kun yölämpötilat ovat nousseet yli +7 asteen, taimet ilmaantuvat parissa viikossa. Itävyys vaihtelee suuresti, ollen alimmillaan jopa alle 30%. Satoa voidaan leikata monta kertaa kesän aikana. Peitettynä talvehtiminen saattaa onnistua. Kasvin kiusana ovat kirpat ja kaaliperhoset, kuten muillakin ristikukkaiskasveilla. Siemen on hyvin pieni: 1 g:ssa on n. 10 000 kpl siemeniä. Kukat ovat hyväntuoksuiset ja kiinnostavat siksi hyönteisiä.

Mielenkiintoista tässä koko jutussa on se, etten ole tullut ajatelleksi, että salaatit eivät olekaan kaikki sikurikasveja. Tavallinen salaattihan on voikukan sukulainen ja muuttuu samalla tavalla kitkeräksi, jos se pääsee kasvamaan kukkivaksi, maitiaisnestettäkin siitä löytyy. Rucola on siis ristikukkaiskasvi kaalien sukulainen, joten sieltäkin löytyy ihan kunnollisia salaattikasveja.

En vielä lisää hietasinappia Luopioisten kasviksi, koska löytö tuli tehtyä kasvimaalta, jossa sitä oli kesän aikana kasvatettu. Kasvi on siis viljelyjäänne enkä ole muitakaan näin selviä viljelykasveja ottanut kasvilistaan mukaan. Jos se kasvaa siellä vielä ensi kesänä, niin sitten asia onkin jo ihan eri. Täytyypä käydä vilkaisemassa, mutta pahoin pelkään kovan talven tuhonneen tämän viljelykarkulaisen.

3 thoughts on “Rucola

  1. Mielenkiintoinen löytö, meilläkin on rucolaa jääkaapissa ja tyttäreni selja viljelee sitä parhaillaan Jämsässä puutarhakoulussa. Mutta kerro siitä Portugalin matkasta, mitä kasveja sieltä löytyi? 🙂

  2. Laitoin joitain kesiä sitten ulkoruukkuun kaupasta ostetun rucolapurkin jämät. Pääsi kukkimaan ja nyt on jo pari kesää puoli pihaa rucolan valtaamaa. Helsingin talvet eivät ainakaan tulokasta tapa

    • Rucola on kauppanimike luonnossa kasvavalle isohietasinapille. Monet puutarhakasvit leviävät ympäristöön ja saattavat kasvaa vuosikausia villinä. Meillä kasvaa kymmenen vuoden takaa vieläkin viinisuolaheinää, kun sitä kerran satuin viljelemään. Samoin on käynyt palsternakalle. Kannattaa hyödyntää ilmainen vihannes.

Vastaa käyttäjälle U Kuoppamäki Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.