Portugalin kevät

kilkkaruoho

Make kyseli, mitä Portugalin kasvillisuuteen kuului. Tässä malliksi kilkkaruoho. Alempana joitakin huomioita itse matkasta ja sen tapahtumista.

Talvi on ollut kova ja runsasluminen Iberian niemimaallakin. Muutama viikko ennen matkaamme Pyreneiden alueella satoi ennätyksellisesti lunta ja paikoin se kerrostui jopa neljän metrin kinoksiksi. Maaliskuun kolmannella viikolla ainakaan Lissabonissa ei ollut kuitenkaan talvesta enää tietoakaan. Tosin kevät oli vasta alussa eikä esimerkiksi kasvillisuus ollut vielä viikon alussa päässyt juuri minkäänlaiseen vauhtiin. Viikon lopulla rikkaruohot kukkivat jo näyttävästi. Katselin myös puita, mutta niiden kukat antoivat vielä odottaa. Kirsikka aloitteli, jakarandan violetit kukkatertut ilmaantuivat ihan viimeisinä päivinä, samoin mimoosapensaat puhkesivat kukkaan silloin, mutta varsinainen loisto puuttui.

En tehnyt mitään merkintöjä kukista enkä puista, mutta käytin kyllä runsaasti aikaa niiden katseluun. Viimeisenä päivänä ajattelin ottaa sitten muutaman matkamuiston näytteeksi ja hieman valokuvata parhaita kasveja, mutta huono ilma eli voimakas tuuli ja sadekuurot estivät tämän suunnitelman toteutumisen. Samoja kasveja ne pääasiassa kuitenkin olivat, kuin ne, joita olen nähnyt muuallakin Etelä-Euroopassa.

Upea paikka Lissabonissa on Jardin Botanico. Yleensä käyn aina matkalla kaupungin kasvitieteellisessä puutarhassa. Niin tälläkin kerralla. Puisto sijaitsi keskellä kaupunkia mäenrinteessä ja se vaikutti hyvinkin vanhalta. Siellä tehtiin vasta kevättöitä ja siivottiin talvella varisseita oksia ja lehtiä pois. Mieleen jäivät kukkimistaan aloittavat viikunakaktukset, kookas suosypressi kummallisine hengittävine juurineen, lehdetön neidonhiuspuu ja hieno perhostalo, jossa koteloista koko ajan kuoriutui toinen toistaan upeampia perhosyksilöitä. Kuvasin mm. ritariperhosen ja amiraalin. Tässä otos:

ritariperhonen

Perhostalon ritariperhonen kuivatteli uusia siipiään sopivasti kuvausta varten.

Kasvien katselijan kannalta pari viikkoa myöhempi ajankohta olisi ollut parempi. Nyt rikkaruohoja lukuunottamatta kasvit olivat vielä lepotilassa. Linnutkaan eivät olleet oikein vedossa. Karimetsot saalistivat Tejo-joella ja mustakottaraiset käyskentelivät pelloilla. Siinä taisivatkin olla minun elikseni tältä matkalta. Paljon pieniä piipittäjiä puikkelehti pensaissa, mutta niiden näkemiseen olisi tarvittu toisenlaiset silmät tai sitten tolkuttomasti aikaa ja olisiko niitä sittenkään osannut oikein määrittää. Hattua täytyy nostaa niille lintuharrastajille, jotka tuosta vain määrittävät noita piipittäjiä.

Jos sitten Lissabonin kulttuurista jotain kirjoittaisi, niin taidemuseoissa kävimme ja niiden kokoelmat olivat upeita, kannattaa mennä katsomaan. Upea oli myös maailmannäyttelyyn 1998 valmistunut meriakvaario. Vietimme siellä sananmukaisesti meren sisässä kokonaisen päivän ihmetellen kalojen ja muiden meren eliöiden loistoa. Sitä ei turhaan kehuta Euroopan parhaaksi. Suositeltava paikka sekin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.