Lumet väistyvät

’Edellisessä postauksessa oli vielä talven tuntu, nyt muutama päivä sen jäkeen alkaa tuntua siltä, että kevät on tullut. Lumet sulavat auringonpaisteessa ja vesisateessa, tien vierustalla purot solisevat ja linnut ovat virkeämpiä, vaikka varsinaista ryntäystä ei olekaan vielä näkynyt.

mustakehräjäkälä

Kävin ensimmäisellä kasviretkellä, Padankosken Kuparikalliolla. Jäätä pitkin on helppo hiihtää ja silloin pääsee suoraan veteen laskeutuvien kallioiden juurelle vaivattomasti. Tarkoitus oli tarkastaa ja keräilläkin niin sammalia kuin jäkäliäkin tällä retkellä. Kallion pinta oli kuiva ja lämmin. Sammalet olivat heränneet, mutta kuivuudessa painuneet koppuraan. Hieman lunta sulaksi käsien välissä ja vesi sammalten päälle, niin johan ne alkoivat turvota ja näyttää oikeanlaisilta. Kalliot tuottivat vain tavallisia sammallajeja, kuten harmosammal, karstasammal ja pohjankivisammal. Vähän varjoisammasta paikasta löytyi taljaruostesammal ja kivikutrisammal yhdessä lehtoritvasammalen kanssa. Ne kielivät kallioperän ravinteisuudesta.

rantakarttajäkälä

Enemmän kuitenkin tällä kertaa kiinnitin huomiota jäkäliin, joita kallion pinta oli kertavanaan. Lehti- eli makrojäkälistä muistiin jäivät karpeet, jauherustojäkälä ja epämääräiset tinajäkälät. Kuvasin joitakin rupijäkäliä. Kuvissa näkyy saalis. Näissä ongelmaksi muodostuu näytteen irrottaminen kalliopinnasta. Monesti koteloon saa vain epämääräisiä muruja, sillä aina ei ole mahdollisuus irroittaa kalliosta kivistä liuskaa, jolla jäkälä kasvaa. Taltta ja vasata ovat kyllä hyvät apuvälineet.

vainiomannajäkälä

Retken jälkeen kerätyt näytteet tulisi määrittää ja lajit tunnistaa, sijoittaa koteloihin ja tehdä muistiinpanot etikettiä varten. Kaikki muu sujuu rutiinilla, mutta määrittäminen ei ole ollenkaan helppoa. Jäkälien määrityksessä puhutaan kemiallisista reaktioista eli käytetään erilaisia reagensseja lajin määrittämisessä. Reagensseja harrastaja ei vain saa mistään, koska ne luokitellaan joko myrkyiksi tai muuten vaarallisisksi aineiksi. Siksi harrastaja jää kirjojen ja netin kuvien varaan ja määritys on silloin aina epävarma tai jopa virheellinen. Niin näidenkin kuvissa esiintyvien jäkälien kohdalla. Nykyään monet lajit määritetään joko elektronimikroskoopilla tai dna-analyyseilla. Nämä ovat tietenkin myös harrastajan ulottumattomissa.

määrittämätön

Kallioilta löytyi kuitenkin minulle kaksi uutta jäkälää, jos määritys on oikea. Tämähän näissä aina on vaikeutena, oikeellisuus. Joka tapauksessa jossain välissä teen sivut niin mannajäkälästä kuin karttajäkälästäkin. Yksi kuvista on edelleen nimeämättä, ehkä joku osaa auttaa tai jostain löytyy tällekin määritys.’

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.