Kasvien aisteista

’Taannoin kymmeniä vuosia sitten luin tutkimuksista, joissa väitettiin kasvien voivan viestiä toisilleen, tunnistaa vihollisiaan jne. Siihen aikaan niihin suhtauduttiin vinosti hymyillen: jaa kasvit … mitäs muuta ne osaa … kai juoksennellakin. No, tarina oli jotenkin näin. Huoneessa oli pöydällä kaksi pelakuuta, joista toinen murhattiin raa’asti. Sen jälkeen säästyneen pelakuun nesteistä mitattiin reaktioita, kun amerikkalaisen oikeuskäytännön mukaan huoneen läpi kulki yksitellen ihmisiä, mukana myös murhaaja. Tutkimus osoitti, että pelakuu reagoi murhaajaan eri tavalla kuin muihin eli tunnisti kaverinsa tappajan.

Muutama viikko sitten luin Yleltä uutisen, jossa kerrottiin hieman samanlaista tarinaa. Nyt Tel Avivin professori Lilach Hadany työryhmänsä kanssa oli tutkinut kasvien kuuloa. He mittasivat meden sokeripitoisuutta ja soittivat kasville, iltahelokille, mehiläisen surinaa. Muutamassa minuutissa meden sokeripitoisuus nousi 12 – 20 %. Minkään muun taajuinen ääni ei aiheuttanut samaa reaktiota. Eli tästä he päättelivät, että kukan täytyi kuulla mehiläisen surina ja reagoida siihen turvatakseen pölytyksen. Pitoisuuden nopea nousu kertoi myös siitä, että makeutus tapahtui juuri oikeaan aikaan. Näin ei kulunut tärkeää energiaa hukkaan eikä mettä tullut tuhlatuksi sellaisille hyönteisille, jotka eivät pysty kasvia pölyttämään. Nyt he tutkivat, päteekö sama ilmiö muihinkin kasveihin ja niiden pölyttäjiin.

Tämä tutkimus on saanut huomiota muilta tutkijoilta ja he ovat olleet vakuuttuneita kasvin kuuntelukyvystä. Eli tämän mukaan kasveilla, ainakin iltahelokilla, olisi jonkinlainen kuuloaisti, jolla se pystyy tarkkailemaan ympäristöään. Kannattaakin jatkossa olla metsässä kulkiessaan tarkka puheistaan 😉

Samassa uutisessa kerrottiin myös kasvien ääntelystä. Pystyvätkö kasvit kommunikoimaan keskenään äänillä. Pitkään on tiedetty, että esim. puut välittävät viestejä sienirihmaston avustamana juuriensa kautta. On puhuttu metsän internetistä. Nyt tutkimuksessa paljastui, että joillakin kasveilla on ihmiskorvan kuulematon ääni, jolla ne pystyvät viestimään ympäristöönsä tietoa siitä, onko kasvi kuivunut, vahingoittunut vai terve. Tämä kuulostaa hurjalta. Tutkijoiden mukaan tämä vaimea ultraääni kuuluu usean kymmenen sentin päähän kasvista. Mikä merkitys tällä sitten on kasville, sitä uutisessa ei kerrottu? Tuskin se on tavallista small talkia. Jos eliölle kehittyy jokin erikoinen piirre, niin sille on myös tarkoitus. Tulee vain mieleeni se pelakuujuttu. Jospa hengenhädässä oleva pelakuu viime sekunneilla ennen kuolemaansa varoitti ääntelemällä toveriaan vaarasta, tai sitten kasveilla on myös näkökyky. Kukahan sen tutkisi?

Paljon on ihmeellistä kasvienkin maailmassa. Paljon sellaista, josta emme vielä mitään tiedä. Tai sitten toinen vaihtoehto on, että tutkijat ovat lukeneet liikaa tieteiskirjallisuutta.’

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.