Viikko 28: Ketopartasammal

’Nyt valintaan jäi aika erikoinen sammal. Se on aivan erinäköinen kuivana ja märkänä. Näinhän on monen sammalen kohdalla, mutta tämä on minulle jäänyt erityisesti mieleen juuri tämän piirteen vuoksi. Kuinkahan monta kertaa olen sen ohi kävellyt ja ajatellut sen olevan vain jokin kivillä kasvava tavallinen laji: harmosammal, tierasammal tai kivisammal. Märkänä tämä on yksi kauneimmista sammalista värikkäine lehtineen ja karvoineen. Siihen kannattaa tutustua nyt, kun on näin kosteat ilmat.’

Ketopartasammal on keskikokoinen sammal, jonka kielimäiset tylpät lehdet päättyvät pitkään hampaiseen karvaan. Kuivana lehdet kiertyvät nuoramaisesti varren ympärille. Sammalen yläosat tuoreena ovat kauniin vihreät ja alaosissa on usein ruosteenpunaista väriä. Pesäkkeitä se tekee harvoin.

Partasammal ei ole kovin yleinen, vaikka kasvaakin koko maassa. Parhaiten sen tapaa asutuksen piiristä vanhoilta tiilikatoilta, kuivilta pihakedoilta tai sitten ravinteisilta kallioilta lehdoista. Suosii kalkkipitoista alustaa.

Näyttely

’Talvella sammalaiheinen näyttelyni oli Keski-Suomen Luontomuseossa. Nyt se on pohjoisessa Rovaniemellä tämän kuun loppuun. Näyttely on sijoitettuna Metsähallituksen talossa Tietokeskus Pilkkeen kahvilan näyttelytiloihin. Se on nähtävillä Pilkkeen aukioloaikoina. Näyttelyn sammalkuvat on otettu luonnonvalossa makro-objektiivillä  ns. pinomenetelmällä. Näin kuviin on saatu terävyyttä tarpeeksi, jotta kuvasta voi sammalen jopa tunnistaa.

Luonnossa sammallajien kuvaaminen on hankalaa, koska monet sammalet kasvavat sekakasvustoina tai ovat niin pieniä, että niiden kuvaamiseen ei luonnonolosuhteet riitä. Vaikka näyttelyn kuvat ovat muotokuvamaisia eikä sammal ole luonnollisessa ympäristössään ei ehkä edes luonnollisessa asennossa, niin näin kuvattuna sammallajit tulevat paremmin esiin. Käykääpä katsomassa, kun tai jos liikutte pohjoisessa.’

Viikko 27: Metsäkamppisammal

’Kun aloittelin sammalharrastusta kymmenkunta vuotta sitten, ihmettelin tälle viikolle valitsemaani sammalta. Mikä ihmeen kamppisammal? Nimi kuulosti oudolta, samoin sammal. Kun sen sitten vihdoin löysin, valokuvasin sitä suurena harvinaisuutena ja mietin sen kasvupaikan luonnetta, lehden mallia ja pesäkkeen muotoa tarkkaan, että tunnistaisin sen seuraavallakin kerralla, kun se vastaan tulee. Enpä silloin arvannut kohdanneeni yhden maamme yleisimmistä sammalista. ’

Metsäkamppisammal on kuivilla paikoilla kasvava sirppimäinen sammal, jonka suikertavat versot peittävät mattomaisesti alleen sammalen kasvualustan. Verso on melko säännöllisesti haarainen. Pitkittäispoimuiset lehdet ovat aina sirppimäiset kaventuen teräväksi, pitkäksi ja hampaiseksi kärjeksi. Keskisuoni on ohut, mutta ylettyy lehden kärkeen. Sammalella on usein pesäkkeitä, jotka ovat käyriä.

Kamppisammal on kosmopoliitti eli sitä tavataan laajalti maapallolla. Suomessa sammalta on koko maassa hyvin yleisenä. Sen kasvupaikkoja ovat metsät, rannat, kalliot, lahopuu ja karike, joskus sen tapaa jopa paljaalta maalta.

Lähteikkö

Isonauhasammal

’Muutama vuosi sitten yllätyin, kun Luopioisten alueen laidalta läheltä Hämeenlinnan (ent. Lammi) rajaa löytyi pienen korpisuon laidasta lähteikkö, jossa kasvoi harsosammalta (Trichocolea tomentella). Tämä harvinaisuus oli osoitus siitä, että mitä vain voi löytyä, kun tarpeeksi kulkee ja katselee. Sammal on edelleen suuri harvinaisuus Pirkanmaalla ja syy tähän löytyy sopivien kasvupaikkojen häviämisestä. Korpilähteiköt jäävät helposti huomaamatta ja tulevat tuhotuiksi ennen kuin löytyvätkään. Metsän kaikkinainen käsittely lähdealueilla on tuhoisaa lähteikköjen kasvillisuudelle.

Pari päivää sitten palasin paikalle. Tarkoituksena oli tutkia harsosammalen kasvupaikkaa huolellisemmin. Olin oppinut vuosien saatossa, että siellä missä on harsosammalta, siellä saattaa olla muutakin mukavaa. Niinpä en oikeastaan edes osannut yllättyä, kun kaivoin sammalten seasta möyheitä, nauhamaisia versoja. Monelta muultakin harsosammalen kasvupaikalta oli löytynyt isonauhasammalta (Aneura maxima). Sammal kasvoi lähdeveden vaikutuspiirissä rahkasammalten seassa huppeluksissa. Se löytyi vain kaivamalla sammalia esiin vedestä. Muutamasta kohtaa kaappasin kourallisen sammalia ja jokaisessa oli nauhasammalta. Näin löytyi Luopioisten 395. sammallaji.

Isonauhasammal oli monelle tuntematon laji vielä kymmenkunta vuotta sitten. Kun sitä opittiin etsimään, se alkoi myös löytyä ja kasvupaikkoja merkittiin muistiin Etelä- ja Keski-Suomesta harvakseltaan. Aina se kasvoi hienossa lähteikössä, usein jo suojellulla alueella, harjujen tyvellä, korpipainanteissa, lähdepurojen varsilla rahkasammalten seassa piilossa. Vieläkään sammal ei ole kovin yleinen, vaan se luokitellaan vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Totuus sen yleistymisestä voi olla joko siinä, että se on opittu tuntemaan ja sen kasvupaikkoja on inventoitu ahkerammin tai sitten se on laajentanut kasvualuettaan viime vuosien aikana. Sen voi edelleen sekoittaa lettonauhasammaleeseen (Aneura pinguis), joka on kaikin tavoin hennompi ja sen reunassa yksisoluista aluetta on vain muutaman solurivin verran, kun isommalla serkulla tätä aluetta on kymmenkunta riviä.

Nyt on Luopioisten sammalflooran tavoite 400 lajia taas askelen lähempänä. Toisaalta joudun todennäköisesti poistamaan yhden lajin listalta eli pikkutihkusammalen (Oncophorus wahlenbergii). Tihkusammalten suku jaettiin äskettäin uudelleen ja kolmen lajin sijasta nyt lajeja on neljä. Niinpä täältä löydetyt tihkusammalet ovat todennäköisesti isotihkusammalta (O. elongatus). En ole vielä ehtinyt käydä kaikkia aikaisempia löytöpaikkoja tarkistamassa.’

Viikko 26: Niittyhavusammal

’Nyt esillä oleva sammal on ketojen ja pihojen komistus. Havusammalet ovat vaikeita tunnistaa lajilleen ilman mikroskooppia, mutta tämä on lajeista yleisin ja se on mieltynyt kasvamaan mm. kivien päällä lehdoissa ja pihojen reunoilla. Usein sammal on oljenvärinen ja erottuu sen avulla muista samannäköisistä. Sen kasvustot ovat yhtenäisiä ja kuohkeita. Loppujen lopuksi se on niin itsensä näköinen, että sen löytää helposti, jos sitä vain paikkakunnalla on.’

Niittyhavusammal on pysty, haarainen ja suokertava sammal, jonka varsi on kauttaaltaan tummien ritsoidien peitossa. Sieltä esiinpistävät varsilehdet ovat typäkän kolmiomaiset. Haaralehdet ovat suikeammat. Keskisuoni ulottuu lehden hieman käyrään kärkeen saakka ja lehti on lievästi pystypoimuinen.

Sammalta tavataan koko maasta, mutta loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole kovin yleinen. Kasvupaikat ovat ravinteisia lehtoja, varjoisia pientareita ja ketoja, puiden tyviä ja reheviä soita.

Kasvisto täydentyy

’Kun kaikki Luopioisten Atlas-ruudut tuli tehtyä pari vuotta sitten, ajattelin, ettei niitä uusia lajeja enää ilmaannu. Näin onkin käynyt aina tähän aikaan saakka. Nyt löytyi Luopioisiin uusi putkilokasvilaji, kyläneidonkieli (Echium vulgare).

Viime syksynä minulle soitettiin Koivulahdesta, että mikähän kasvi se täällä levittäytyy kukkapenkin täydeltä. En saanut tarkkaa kuvaa selityksestä ja niin sitä oli mentävä katsomaan paikan päälle. Isäntä esitteli halkaisijaltaan liki metrin laajuista ruusuketta kukkapenkin laidassa. Enpä tuollaista ollut koskaan nähnyt. Neidonkieleksi sitä veikkasin, mutta lajista emme päässeet selvyyteen. Syyskylmät olivat jo tulossa ja sitten talvi, lunta ja pakkasta. Annoin ohjeita suojata kasvi huolellisesti ja isäntä hoiti sitä kuin pikkulasta koko talven.

Keväällä taas puhelin piipitti. Mitäs nyt tehdään? Kasvi on hengissä ja työntää uusia lehtiä, jotka ovat kyllä ihan erilaisia kuin viimeksi. Syksyllä lehdet olivat täynnä valkeita nystermiä, nyt sileitä ja soukkia. Eipä auttanut, auton nokka kohti Koivulahtea ja katsomaan. Vielä ei kukkia näkynyt, mutta lehtiruusukkeesta tunkeutui kaarevia varsia toista kymmentä. Talven hoito oli onnistunut, kasvi voi hyvin ja alkaa varmaan kukkia juhannusviikolla.

Kolmas matka kasvin äärelle tapahtuikin sitten juhannuksen aaton aattona. Nyt siniset kukat olivat puhjenneet ja saatoimme todeta, että neidonkielihän siitä oli putkahtanut esiin. Kun aikamme sitä silmäilimme ja sen tuntomerkkejä kertailimme, niin päädyimme tavalliseen kyläneidonkieleen, vaikka niitä syksyn outoja lehtiä emme kyllä ymmärtäneetkään. Otin kasvista näytteen varmistusta varten, josko se sittenkin on jokin eksoottinen etelän asukki.

Mistä se sitten tuonne kukkapenkin laitaan oli ilmaantunut? Keskustelussa kävi ilmi, että edellisenä talvena samalla paikalla oli ollut lintujen ruokintapaikka. Ruokana oli käytetty kuorittua auringonkukkaa ja sen epäpuhtauksista varmaankin tämä kasvimme oli saanut alkunsa. Emme muutakaan selitystä sille löytäneet.

Eihän tämä kasvi ole mikään harvinaisuus Etelä-Suomessa. Itsekin olen sen useasti nähnyt niin Turussa, Helsingissä kuin Hämeenlinnassakin, mutta eipä sitä aikaisemmin ole Luopioisista rekisteröity. Nyt on ja se on Luopioisten 757. kasvilaji. Satunnaiseksihan se on luokiteltava tällä hetkellä, mutta jos olosuhteet ovat otolliset, niin saattaapa se viihtyä Koivulahdessa pidempäänkin, ehkä jopa vakinaistua.’

Keskikesän juhla

Kaunista ja aurinkoista juhannusjuhlaa kaikille seuraajille. Tikankontti ei ehkä ole kaikkein selkein juhannuskukka, mutta onhan se muuten niin komea. Kuva on otettu alkuviikosta Oulangan kansallispuistosta jäheltä Kiutaköngästä, jossa kasvi aloitteli kukintaansa.

Viikon sammalpäivitykset ovat nyt puolessa ja varmaankin loppuvuoden sammalet tulevat olemaan harvinaisempia ja tarkemmin katsottavia. Siitähän sitä haastetta syntyy. Toivottavasti alkuvuoden lajit on etsitty ja tulleet tutuiksi. Hyvää onnea loppuvuoden etsinnöillekin.

Aurinkoista juhannusta!

Viikko 25: Nuokkuvarstasammal

’Tämän viikon sammal on yksi yleisimmistä sammalistamme, mutta myös yksi hankalimmista. Jos varstasammal ei ole pesäkkeellinen, niin sen versot hukkuvat muiden sammalten massaan ja vasta lupilla katsomalla pääsee selville suvusta, lajin määrittäminen vaatii yleensä mikroskooppia. Mutta silloin kun sillä on vanhanajan varstaa muistuttavat pesäkkeet, se on helppo huomata ja vaikka monella muullakin sammalella on samanlaiset pesäkkeet, niin tämä laji on niistä yleisin. Nyt juhannuksen aikaan sitä kannattaa etsiskellä, sen löytää melko helposti.’

Nuokkuvarstasammal on pienikokoinen tiheitä mättäitä muodostava sammal. Sen lehdet ovat soukat, reunuksettomat, teräväkärkiset ja puoleen väliin saakka hampaiset. Keskisuoni ulottuu lehden kärkeen, mutta ei muodosta sinne piikkiä. Pesäkkeet ovat kookkaita ja yleisiä, punavartisia ja nuokkuvia.

Sammal on hyvin yleinen koko maassa monenlaisilla kasvupaikoilla: hakkuuaukeilla, kallioilla, pientareilla, rannoilla, lahokannoissa, paljaalla maalla. Se on levinnyt hyvin laajalle maapallolla.

Viikko 24: Kilpilehväsammal

’Viime viikolla oltiin etsimässä metsälehväsammalta. Nyt mennään astetta märempään ympäristöön ja löydetään toinen yleinen lehväsammal. Nopeasti katsottuna samannäköisiä sammalia on useita, mutta pienen harjoittelun jälkeen ne oppii erottamaan toisistaan. Pitää osata vain katsoa kasvissa oikeisiin kohtiin: lehden reunaan, varren pintaan, kasvutapaan. Kyllä niille silloin löytyvät oikeat nimet. Toki täytyy tunnustaa, että en itsekään aina ole ihan varma näistä, mutta harjoiteltavaa on monessa muussakin lajissa.’

Kilpilehväsammal kuuluu lehväsammaliin ja sen lehdet ovat litteät, kookkaat ja soikeat. Lehti on tylppäpäinen ja usein nipukallinen. Sen reunus on vahva ja hampaaton. Sammalen varressa lehtihangoissa on ritsoideja, jotka muistuttavat karvoja. Kooltaan se on muutamasta sentistä jopa kymmeneen senttiä korkeaa.

Sammal kasvaa tiheinä mättäinä purojen varsilla, lähdepaikoilla, rantapenkoissa ja rehevillä soilla. Se on yleinen koko maassa ja paikoin hyvinkin runsas.

Luontoretki

Perinteisesti näin kesäkuun puolivälissä on Padankoksen kylällä Pirkanmaalla retkeilty luonnonkukkien parissa. Tänä vuonna retki osuu sunnuntaille 16. kesäkuuta. Retkelle lähdetään kylän keskustasta klo 12.00. Kimppakyydeillä mennään Vahdermetsän alueelle ja siellä Kurkisuolle. Vielä on epäselvää, mistä kohdin suolle saapastelemme, mutta joltain syrjältä sen kyllä tavoitamme. Suojelussa oleva suo on yli 150 hehtaaria laaja ja sen rakenne on hyvin monimuotoinen. Osa suosta on pohjoista aapasuota ja osa eteläistä keidassuota. Erilaisia suotyyppejä sieltä on löydetty kolmisenkymmentä. Retkellä emme mene kaikkein vetisimmille alueille, mutta saappaat kannattaa ottaa kuitenkin jalkaan, sillä tossut siellä varmasti kastuvat. Eväät ovat myös tarpeelliset, sillä pysähdymme nauttimaan luonnonrauhasta suon laitaan. Lisää tästä Etelä-Suomen yhdestä komeimmista suoalueita kuulet retken aikana. Toimin itse oppaana retkellä.

Tervetuloa!