Joulu, joulu, tullut on…

IMG_0671

’Joulu, joulu tullut on, juhla armahainen.’

Yläpuolisen kuvan myötä haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille rauhaisaa joulunaikaa. Syksyä on leimannut pimeys, johon joulun valot tuovat onneksi jonkinlaista pirteyttä. Joulun jälkeen elämä jatkuu taas uusin jutuin. Niihin on aika palata sitten, nyt jään joulutauolle. Blogini on ollut olemassa viisi vuotta ja on aika miettiä sen jatkoa. Monesti on käynyt mielessä erottaa kirja-arvioinnit omaksi kokonaisuudekseen ja luonto omakseen. Toisaalta ne tukevat toisiaan. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan, nyt ja aina. Palaan tähänkin aiheeseen pyhien jälkeen yhteenvedon merkeissä. Nyt kuitenkin: syödään, juodaan ja nautitaan läheistemme seurasta!

Oiken riemullista joulunaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Ennen juhlaa

Joulukoriste’Ennen juhlaa blogikirjoittelu alkaa hiipua. Monet juhlaan liittyvät valmistelut vievät aikansa. Vaikka valmistautumisen aloittaisi kuinka hyvissä ajoin tahansa, huomaa juhlan lähestyessä, että monet asiat ovat jääneet hoitamatta. Adventin aika on kristillinen paastonaika, joka taas tarkoittaa hiljentymistä, rauhoittumista ja pidättäytymistä. Näinhän ei nykyään adventtiaikaan tapahdu. En koskaan näe niin paljon ihmisiä kaupoissa, autoja liikenteessa tai kiireistä hyörintää kuin näin ennen juhlaa.

Viereisen kuvan valitsin tähän rauhoittamaan mieltä. Juhlaan loppujen lopuksi tarvitaan niin vähän. Tiedän, että tuo on valitettavasti ihan höpöhöpö-puhetta ja itsekin juoksen kaupasta kauppaan, kerään tavaraa ja valmistelen asioita enemmän kuin tarpeeksi, ettei vaan lopu kesken tai ettei kukaan jäisi ilman. Monesti on puhuttu valmiille menosta, matkasta jouluna tai pidättäytymisestä turhasta, mutta joka kerta, kun vieraat ilmoittelevat tulostaan ja juhla on alullaan, huomaa asian muuttuneen entiselleen.

Kauppa odottaa taas kerran kaiken ylittävää myyntiä, kasvua entiseen ja voittojen tuplaantumista. Aikoinaan puhuttiin tosissaan kulutuksen vähentämisestä ja huomattiin sen johtavan lamaan. Kuitenkin tiedetään talouden jatkuvan kasvun olevan mahdottomuus. Ristiriitaa, joka sekin helposti luo ahdistusta juhlaan. Miten tästä kehästä pääsee ulos? Eihän tätä ole tällaiseksi tarkoitettu. Loppujen lopuksi tarvitsemme juhlaan kovin vähän eikä tavaran määrä, ruuan moninaisuus tai koristeiden näyttävyys sitä juhlaa luo.

Vaikka kuinka yrittää itselle vakuuttaa kaikkea tätä, niin huomaa, ettei täällä ole yksin eikä yksin päättämässä juhlimisestakaan. Niinpä juhla luodaan yhdessä perinteiden mukaan ja aikanaan sen seurauksena juhlitaan myös yhdessä kuten ennenkin. Loppujen lopuksi jää vain toivomaan, että se valmistelu ei menisi hukkaan ja että juhlijoilla olisi hyvä lämmin hellä mieli jokaisella.’