Vappua!

’Tähän aikaan toivotetaan iloista, hyvää, onnellista, hauskaa jne. vappua, säästä huolimatta. Tätä kaikkea toivotan minäkin lukijoilleni! Vappu on saanut meidän elämässämme eräänlaisen käännekohdan merkityksen. Puhutaan ajasta ennen vappua, jolloin on vielä kylmää ja koleaa sekä ajasta jälkeen vapun, jolloin kesän pitäisi jo alkaa ja lomien olla lähellä. Monesti näissä petytään, kun takatalvi hyytää loma-aikeet ja kylmä viima siirtää kesän alkamista.

Itse hurahdin huhtikuussa toivottamaan kevään ja kesän tulevaksi lähtemällä epävirallisesti 1000 lajia kampanjaan. Tämähän on FB:n ryhmä, joka kannustaa ihmisiä tarkkailemaan luontoa monipuolisesti ja keräämään tunnistettavasti eliölajeja sivuilleen. Itse en ole FB:ssä, enkä tämän vuoksi sinne myöskään liity, mutta halusin kokeilla, kuinka vaikeaa tuon tavoitteen saavuttaminen on. Siitä johtuu tuo sana epävirallinen. Rakentelin taulukkoon lajilistoja ja perään pari saraketta päivämäärää ja summalaskua varten. Valmiit listat sain putkilokasveihin, sammaliin, jäkäliin, sieniin ja lintuihin jo koneellani valmiina olevista listoista, hyönteiset, nilviäiset, kalat ja nisäkkäät sun muut on sitten kirjoiteltava laji kerrallaan.

Kun koiran kanssa liikkuu paljon, löytyy paljon lajejakin. Muistiin ne on kuitenkin maastossa merkittävä, niin nopeasti tahtoo unohdus viedä löytöjä mennessään. Hämmästyin, kun kuvittelin asian olevan vain läpihuutojutun onhan sivuillani 750 putkilokasvia, yli 500 sammalta ja parisataa jäkälää sekä sientä. Pianhan nuo löytää ja merkitsee muistiin. Mutta näin se ei tietenkään ole, jos vähänkin on asiassa kriittinen. Mielenkiintoista etsimisessä on ollut, että nyt huomaa, kuinka kevät todellakin vyöryy esiin maasta. Pienet hennot taimet putkahtelevat maanpintaan ja niistä lajin tunnistaminen asettaa haastetta. Voisihan ne vasta kesälläkin merkitä, mutta hauskaa on ollut etsiä ja tunnistaa vasta nousevia kasvin taimia tai koettaa pitää muurahainen mikroskoopin alla lajin varmistamiseksi tai sulatella suon rahkasammalta sormien välissä.

Lajeja on huhtikuun aikana kertynyt reilut neljä sataa, joten tavoite tulee kyllä täyteen, mutta niin kuin sanoin, ei se ihan läpihuutojuttu ole. Tässä on huomannut, kuinka huonosti tuntee esim. hyönteisiä tai kuinka paljon voisi havaintomaailmaansa avartaa pitämällä aistit valppaina kulkiessaan. Suosittelen kokeilemaan, vielä ehtii mukaan. Ja todellakin tämä ei vaadi yhteisöllisyyttä, vaikka sen kautta kieltämättä saattaisi saada vinkkejä ja ehkä pientä kilpailullisuuttakin, jos sitä kaipaa.

Joka tapauksessa: Mukavaa vappua kaikille!’

Uusi vuosi

’Taas on aika käydä läpi mennyttä ja katsoa tulevaan. Valo voittaa pimeyden. Kuvan iltarusko on eiliseltä päivältä ja ajankohta on noin puoli tuntia myöhemmin kuin jouluna. Valo heijastuu pilvistä, se valaisee, se kertoo keväästä. Tästä on hyvä mennä eteenpäin.

Viime vuoden aikana tämä blogi oli monesti telakalla useamman viikon ajan. Aika ei riittänyt kaikkeen ja blogi kärsi siitä. Toisaalta jo vuosi sitten epäilin, tuleeko se jäämään kokonaan sivuun. Ehkä se harvakseltaan jatkuu tämän uudenkin vuoden aikana, mutta en lupaa mitään. Mielenkiintoisia kirjoja on ainakin tulossa, sillä niitä on tullut luettua kasapäin. Ehkäpä luonnostakin löytyy lisää kerrottavaa, onhan se ehtymätön aarreaitta valokuvaajalle.

Maamme juhlavuosi antaa myös mietittävää. Lupauduin järjestämään juhlavuoden valokuvanäyttelyn Pälkäneen kirjastoon ensi joulukuun ajaksi. Nyt on lähes vuosi aikaa miettiä, millaisia kuvia seinille ripustetaan. Tähän aiheeseen tulen palaamaan varmasti myöhemmin.

Toinen niin ajatuksia kuin aikaakin vievä projekti on Luopioistenkasvisto.fi-sivuston uusiminen. Se on aikoinaan tehty html-kielellä ja on nyt auttamatta vanhentunut. Niinpä olen harkinnut sen siirtämistä johonkin uudempaan julkaisujärjestelmään. Se on kuitenkin sen verran suuri työ, etten usko sivujen valmistuvan kädenkäänteessä tämän vuoden kuluessa. Sivuja on kertynyt vuosien saatossa kolmatta tuhatta ja muutos ei taida mennä automaattisesti. Mutta se tehdään mikä ehditään eikä alkavalle vuodelle oteta paineita, ainakaan liikaa.’

Joka tapauksessa kaikille lukijoille 

Toiveikasta ja positiivista uutta vuotta 2017.

Keskikesän juhla

juhannus

’Olen kesän alussa ihaillut pilviä, pieniä ja suuria. Niistä löytyy aina uusia muotoja ja uutta ihmeteltävää. Tasainen pilvikatto ei näytä mielenkiintoiselta, sen värit sen sijaan näyttävät. Poutapilvet, kumpupilvet jopa ukkospilvet sen sijaan kiinnostavat muodoillaan. Toisaalta niistäkin löytyy hienoja värejä. Näin juhannuksen aikaan kannattaa tähystää taivaalle ja ihailla, varsinkin yön kuulaina hetkinä. Monesti me nukumme kaikkein hienoimman ajan harrastaa pilvibongausta. Kymmenkunta vuotta sitten ilmestynyt Pilvibongarin opas (Ateena, 2007) auttaa tunnistuksessa ja antaa paljon tietoa erilaisista pilvistä. Siihen kannattaa tutustua.’

Lämmintä ja aurinkoista juhannusta lukijoille!

Helluntai

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Helluntai on kesän juhla. Viime viikon aikana on sää ollut kesäinen ja lämpö on saanut luonnon heräämään. Tänä vuonna pääsiäinen oli ennätysaikaisin jo maaliskuun loppupuolella ja siksi helluntaikin sijoittuu tänne toukokuun puoliväliin. Tuomi kukkii yleensä helluntaina ja sitä mielellään silloin katselee. Ajattelin, ettei se tänä vuonna ehdi kukkaan, mutta toisin kävi. Juuri tänään, sateesta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, avasi tuomi kukkaterttunsa ihailullemme. Pellonlaidan kokonaiset tuomipensaat aloittivat kukintansa yhtäaikaa. Viettäkäämme heleää helluntaita tuomien varjossa, ihaillen kukkien loistoa ja huumaantuen niiden tuoksusta:

HELEÄÄ HELLUNTAITA KAIKILLE LUKIJOILLE!*

Äitienpäivänä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Jos voikukka olisi harvinainen, sitä tultaisiin kaukaa katsomaan ja ihailemaan, kuvia räpsittäisiin tiuhaan ja sen elämää tutkittaisiin innolla, mutta kun… Näinhän se on, me helposti ohitamme yleiset kasvit ja keskitymme uhanalaisiin ja harvinaisuuksiin. Itsekin tähän syyllistyn. Voikukka lienee, tutkimattakin, pihojen yleisin kukkakasvi, vaikka kaikki kunnon hortonomit yrittävätkin nyhtää sitä juurineen maasta. Onhan sen hävittämiseen Fiskars kehittänyt oman työkalunsakin. Mutta mikä on sen kauniimpi kuin laaja kukkiva voikukkapelto täydessä kukassaan?  

Kuva voikukan kukasta on tällä kertaa äitienpäiväkukkana, juuri edellä mainituista syistä. Kauneus löytyy usein vasta, kun katsomme läheltä. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille äideille

Kaunista ja aurinkoista äitienpäivää!’

Jälleen kerran …

uusivuosi

Kuinka mittaat mielessäsi aikaa? Onko se jana, spiraali, ympyrä vai mikä? Jokaisella meillä on oma tapamme ja se on oikea. Omaa vänkkyrääni en osaa edes kunnolla kuvata, kuinka se lähtee alhaalta ja kaartuu kohti kevättä vasemmalle koukaten sitten kesän myötä kohti kuva-alan oikeaa reunaa kiertyen sitten syksyn myötä alas jouluun ja taas uudelleen – jälleen kerran … Minkähänlaista luonteenlaatua tämäkin osoittaa, toivottavasti kukaan ei tee liian tiukkaa analyysiä.

Kaikista mutkista huolimatta vuoden alku on aina uuden alku – sekin jälleen kerran … Mitä toivon, mitä saan, mihin tyydyn, mihin kurkotan, mitä voin antaa? Kysymyksiä, joihin voi palata sitten, kun on sen aika. Varmaan kohta on syytä palata viime vuoden asioihin vielä kerran, muistella, ottaa opikseen, löytää uutta, säilöä vanhaa – jälleen kerran … Kaikesta tästä huolimatta ja siitä syystä toivotan jokaiselle lukijalle

Riemukasta Uutta Vuotta!

uusivuosi2

Joulu, joulu, tullut on…

IMG_0671

’Joulu, joulu tullut on, juhla armahainen.’

Yläpuolisen kuvan myötä haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille rauhaisaa joulunaikaa. Syksyä on leimannut pimeys, johon joulun valot tuovat onneksi jonkinlaista pirteyttä. Joulun jälkeen elämä jatkuu taas uusin jutuin. Niihin on aika palata sitten, nyt jään joulutauolle. Blogini on ollut olemassa viisi vuotta ja on aika miettiä sen jatkoa. Monesti on käynyt mielessä erottaa kirja-arvioinnit omaksi kokonaisuudekseen ja luonto omakseen. Toisaalta ne tukevat toisiaan. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan, nyt ja aina. Palaan tähänkin aiheeseen pyhien jälkeen yhteenvedon merkeissä. Nyt kuitenkin: syödään, juodaan ja nautitaan läheistemme seurasta!

Oiken riemullista joulunaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Pyhäinpäivä

pyhäinpäivä

’Syksy kääntyy kohti talvea. Vanha kekrijuhla lopettaa sadonkorjuun ja aloittaa talven levon, joka ei suinkaan ennenkään ollut lepoa. Ihmiset asettuivat aloilleen, mutta elettävä oli silloinkin, lämmitettävä tupaa, tehtävä ruokaa, hoidettava eläimet, metsästettävä ja kalastettava. Pimeys rajoitti ulkona olemista, joten enemmän jäi aikaa puhdetöille, tavaroiden korjaamiselle ja uusien valmistamiselle. Tänään kekrijuhla ei enää ole mikään rajapyykki. Se on muutettu ensin pyhäinmiestenpäiväksi, sitten pyhäinpäiväksi ja nyt lanseerataan voimalla kaupallista halloween-päivää suoraan amerikkalaiseen malliin. Perinteet haalistuu, uusia tunkee esiin.

Kun muutama päivä sitten sammalretkellä yritin otsalampun valossa tihrustaa kalliosammalia, tuntui kaukaiselta keväinen kirkkaus. Se on kuitenkin vain muutaman kuukauden päässä. Jotenkin näin pyhäinpäivän aikaan huomaa, kuinka maamme on tässäkin suhteessa rikas; saamme nauttia niin valosta kuin varjostakin. Turhaan valitamme kummastakaan.

Tein taas syksyn kukkakävelyn perinteiseen tapaan. Syyskuun lopulla kukkivia kasveja löytyi pihapiiristä ja lähitien varresta 46 kpl. Kaikki samoja vanhoja lajeja kuin ennenkin. Tänään lajilukumäärä oli pudonnut 17 lajiin. Pakkanen ja pimeys ovat tehneet tehtävänsä. Ihan viimevuotisiin lukuihin en päässyt, mutta lähelle kuitenkin. Syyskuussa on yleensä ollut noin viisikymmentä lajia ja marraskuun alussa puolet siitä. Joulukuun laskenta on sattumanvaraista lumen ja kylmän vuoksi, mutta muistan, kuinka joskus vuosituhannen alussa keräsin itsenäisyyspäivänä näytteeksi kymmenkunta kukkivaa kasvia pihamaalta.

Pyhäinpäivä on juhlapäivä. Muistamme läheisiämme, elämme hiljentyen. Näin ainakin täällä maalla. Hyvää pyhäinpäivää kaikille lukijoille!’